maanantai 8. joulukuuta 2014

Sairastelua, tervehtymistä ja uusia haasteita!

Jo on taas kulunut aikaa sitten viime kerrasta. Mutta on minulla hyviä selityksiä! Palat varmasti halusta kuulla, mitä täällä on tapahtunut, kun bloggaamaan ei ole kyennyt/ehtinyt/jaksanut/viitsinyt.

Niin. Syksy alkoi treenien suhteen oikein mallikkaasti. Pyöräily, rullasuksihiihtoa, saleilua ja kävelyä, wooohoo, kuuletko sanan AEROBINEN treeni! Se on löytänyt luokseni ihan pikkuisen enemmälti kuin aiemmin ja hei ei se niin puisevalta enää maistu.
Eka rullasuksilenkki 20 vuoteen! Upouudet Marvet alla ja vauhti ei todellakaan päätä huimannut :D Tekniikan muistaa vaikka unissaan, mutta miten oli se tasapaino :D
Kova treenitahti toi mukanaan ensin rasitusvammoja. Aluksi oli polven kanssa ongelmaa. Polvi ikäänkuin lonksui paikoiltaan sivusuuntaisesti. Ortopedillä käynti ja magneettirtg osoittivat, että kaikki systeemit ovat kunnossa ja tuo mystinen polven sijoiltaan meno jäi arvoitukseksi. Kyse ei siis ollut patellan vauriosta tai mistään kierukkahässäköistä, paitsi sisempi nivelkierukka vaikutti rikkoutuneelta. Sille ei kuitenkaan alettu tekemään mitään. Ortopedi kielsi isoilla painoilla pelleilyn ja aloitin sitten kuntouttavan jalkatreenaamisen. BOOOORING! Mutta se itseasiassa auttoi ja polvi ei ole (KOPKOPKOP) mennyt sijoiltaan nyt pitkiin aikoihin.
Ihanat My Little Pony trikoot ja treeni maistuu paremmalta! :D
 Kun polviprobleemista pääsin (lisäsin T-I-E-T-E-N-K-I-N käsitreenin osuutta huomattavasti) niin johan alkoi vasen olkapää ryttyillä. Kaikki nostot ja työnnöt sattuivat ihan mielettömästi ja taas lääkäriin. Kiertäjäkalvosimen tulehdushan se siellä! Jippii. Kortisonia piikillä, josta ei nyt ollut mitään valtakunnan apua. Kylmää, venyttelyä ja erilaisia kiertäviä liikkeitä pienillä painoilla. Treeniohjelmat meni uusiksi piiiitkäksi aikaa ja se oli pahempi takaisku kuin jalkatreenin vähentäminen ikinä. Itkin verta, kun tajusin, että lempilihasryhmäni eli olkapäät saa nyt hiukan pidemmän tauon rääkiltä. Koitin aina toiveikkaana liikkeitä vain todetakseni ettei siitä mitään tule. Ibuprofeenia tuli syötyä kipuun. Ja voin kertoa, että harvoin on tarttenu purra hampaita yhteen esim. hiuksia pestessä tai niitä harjatessa, mutta nyt piti. Niin kovasti kipeä olkapää oli. Eikä työmatkat (55 km/suunta ) autolla ajaen ja päätteen äärellä istuskelu juurikaan auttanut tilannetta.
 
Ja hei luulisi vaivojen tuohon loppuvan...mutta eheeeii. Sen kummemmin avaamatta mitä sairastin, niin jouduin leikkaukseen tuossa kuukausi takaperin. Onneksi ihan päiväkirurginen sellainen, mutta kyseisen sairauden takia sairastuin lisäksi anemiaan. Vähän sairaslomaa töistä, taukoa treeneistä ja vähän alakuloa.
 
Tammisaaren sairaalassa. Sain hyvää hoitoa ja sen verran upean nukutuksenkin, että nukuin heräämössä monta tuntia. Mikäs siinä lämpöpeiton alla pötkötellessä!

Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että onni alkaa häämöttää ja pyysin jo treeneihin lisähaastetta valtsulta. Jan teki minulle uuden ja melko HC:n treeniohjelman. Ohjelma on yhteensä 5 viikon mittainen ja toimii kiertävänä. Katsotaan montako kiekkaa jaksan vetää ja mikä on lopulta edes järkevä määrä. Nyt on kuitenkin MOTIIVIT kohdallaan ja sehän edesauttaa MOTIVAATIOSSA.
Olenkin nyt hiukan vajaan viikon ajan herännyt joka aamu kello 5.45-06 aikaan ja mennyt autotalliin polkemaan Trainerilla reippaan treenin ennen aamupalaa. Sitten suihkun ja aamupalan jälkeen töihin. Nyt täytyy sanoa, että tuntuu paremmalta kuin vuosi sitten tekemäni kokeilu aamulenkkeilystä. Aamutreeni on tuonut minulle pirteyttä ja energiaa! Tämän lisäksi on tietysti iltasalit neljään jaetulla ohjelmalla. Ensi viikolla alkaakin HORROR 2 viikkoinen treenien suhteen. Hahaha, katsotaan miten naisen käy.

Täytyy muuten vielä tässä todeta, että ikäkriisiä pukkaa! Miten voi olla mahdollista, että mieli on tosi nuori ja kirkas, mutta peilistä katselee joku ihan vanhentunut naisihminen! Todella epäreilua! Mutta ei se auta kuin kehua itseä joka päivä oli sitten niin tai näin :)




                                          Treeni-intoa kaikille! Ja pirteää joulun odotusta! 
                                                                          Ekaterina






6 kommenttia:

  1. No voi että, että oot sairaalassakin ollut. =/
    No nyt on hyvä taas jatkaa treenejä ja ei kiitos mun kohdalla tommosille aamutreeneille. Ei houkuttaisi yhtään vaikka tiedän, että täysin tottumiskysymys. =)

    Ihanat trikoot ja joo, se oma peilikuva rumenee vuosi vuodelta omasta mielestä se on totuus. Muut ei kyllä sillain ajattele =D

    VastaaPoista
  2. JAanaba: joo on ollut kyllä melkoinen syksy. Yrittänyt pitää positiivisuutta yllä ja treenannut sen mitä pystynyt. Nyt huomaa olevansa taas suht terve, kun treeni-intoa riittää vaikka kuinka.
    Trikoot on huiput :D Monnan blogista bongasin jossain kohtaa ja piti tilata itselle ja tyttärelle samanlaiset.
    Joo 40 v on mainio ikä muutoin, mutta ulkonäkö alkaa kyllä pikkuhiljaa rapistua :D

    VastaaPoista
  3. Aikamoista kapulaa ollut kyllä rattaissa. Hyvä, että nyt taas kulkee :) Täytyy kans kehua noita trikoita :D Ihan mahtavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LAura: no niin on kyllä. Mutta ehkä se vaan kuului tulla tähän väliin. Uudella innolla taas jaksaa. Ensi viikolla tuleekin 12 salikertaa ja etukäteen on jo tuskan hiki päällä. Ei sillä, ihan mielenkiintoista tehdä vähän kovempaa.
      Trikoot nostaa kyllä hymyn huulille, kun niissä kulkee. Lapset tosin nolostelevat, kun äiti painattaa treenin jälkeen vaikka kaupan kautta kotiin tyylikkäästi poni trikoissa :D

      Poista
  4. Mustamaalaat toisia ihmisiä ja olet olevinaan niin mukava. Jotenkin säälittää noin falski ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi: mukavia kevätpäiviä sinullekin! Ja seuraavalla kerralla ole ystävällinen ja tule kertomaan asiasi kasvotusten.

      Poista