tiistai 10. kesäkuuta 2014

Perusmatkan kisatunnelmat Vantaalta

Kesän eka kisa Vantaalla meni lopulta yli odotusten. Lähdin vähän varovaisin mielin liikkeelle, ajatellen että "otetaan nyt treeninä vaan", koska viime kesän suorituksista on kuitenkin aikaa ja talvella en päässyt ihan treeniohjelman asettamiin tuntimääriin (7-10h viikossa). Syys-kevätkaudella olen käynyt suunnilleen kerran viikossa tekemässä uintitreenin (reilu 30min), polkenut trainerin päällä sisällä 1-2 kertaa viikossa yhden pidemmän 1,5 tunnin treenin ja yhden lyhyemmän n. 45min, sekä lenkkeillyt 1-2 kertaa viikossa. Kevään juoksukoulu antoi lisää potkua juoksuun ja ulkopyöräilyt lähtivät kehittymään jo mukavasti, kun pääsin lähelle 30km keskivauhtia pidemmillä lenkeillä (60km lenkillä 27km/h). Juoksuvauhtia en ole saanut vielä hurjasti nopeutettua, matkavauhtini on siinä 6:20 ja pikaisemmilla lenkeillä noin 5:50.

Taustaksi vielä, että aloitin triathlonin vuosi sitten juuri Vantaalla, Kokeile triathlonia -sarjassa :) jatkoin samantien parilla sprintillä ja lopulta elokuussa menin Nastolassa perusmatkan aikaan 3:13:14.

Lauantaina oli kuitenkin upea kesäilma: viileä ja vähän pilvinen, ei ollenkaan helteinen, kuten ensin varoiteltiin. Puolilta päivin saapuessamme Vantaalle jopa satoi, mikä oli tietenkin kurjaa niille jotka olivat sillä hetkellä kisaamassa. Odotukseni hyvästä "treenikisasta" alkoivat nousta ihan tämän viileän sään takia :) Olin valmistellut eväät hyvin: urheilujuomat viilennettyinä pulloissa, juomavyön pullot pakastimessa yön yli, vettä, muutama energiageeli. Tätä urheilujuomaa (perinteinen Hartsport) ja Dexalin geeliä olin ehtinyt rauhassa testata torstain viimeistelytreenissä, jolloin pyöräilin 15km, uin ehkä 200m ja juoksin lopuksi muutaman kilometrin. Yksi huoleni kisoissa on nimittäin arka vatsa - jos juoma onkin liian vahvaa tai geeli aivan omituista siirappia, tulee huono olo.

Kisavalmistelut olivat tyypillistä sähläystä: laitoin varusteita paikalleen varmaan vartin ja silti kaikki tuntui olevan sikin sokin. Kisainfoon ehdin vähän myöhässä ja kaikki siinä kuultu tuntui vain suhisevan korvista ulos, yhtäkkiä kaikki tuntuikin monimutkaiselta ja muiden kilpailijoidenkin ilmeet vääntyivät haudanvakaviksi... Sitten joku lohkaisi kepeästi "kun seuraa vain muita, niin kyllä pääsee perille!" Samoin Kuusijärven kahvilassa nähdyt tutut kilpasiskot, tutut kannustajat sekä tietenkin oma huoltojoukkue rauhoittivat vähän mieltä. On tätä ennenkin tehty ja aina selvitty reitistä. Lopulta rantaan ja katse uintireitille, jolloin yhä koin disorientaatiota: "ai kaksi kertaa ympäri?", "ai mikä mänty pitää kiertää?" Aivot lyövät aivan tyhjää kun edessä oleva suoritus jännittää. Jossain vaiheessa kävin kastautumassa ja tekemässä minimaalisen alkuverryttelyn, vesi tuntui ihanalta.

Uintiin lähdettiin vedestä, kelluimme siellä kuin joku hyljelauma kahden punaisen poijun välissä. Uimalähdön valintani ei ollut paras, jäin keskelle takariviin ja se tuntui oikeastaan koko ensimmäisen kierroksen ajan: joku oli kyljessä tai varpaat sormissani tai kiilasi huomaamattaan juuri minun reitilleni... Mutta sellaista se on kun sameassa vedessä pyritään kaikki samaa maalia kohti. Uinti tuntui hyvältä, suunnistamisen koin suht helpoksi ja ainoa mitä olisin tehnyt toisin, olisi uintireitin valinta väljemmästä paikasta - vaikka sitten joutuisi uimaan vähän pidemmän matkan. Rannassa olin ajassa 30:39 - ihan hyvä aika minulle.

Märkäpukua yltä, kuva Ekaterina.


Vaihdossa kesti "hetkisen" kun revin märkäpukua päältä, muistelin kenkien ja sukkien paikkoja, päätin viimehetkellä vielä ottaa yhden geelin ja päälle vettä. Vaihtoaika olikin noin viisi minuuttia.

Pyöräilyreitti kulki edestakaisin vanhaa Lahdentietä, neljä lenkkiä piti tehdä saadakseen 40km täyteen. Tie oli suljettu liikenteeltä ja siinä suhasivat edestakaisin meitä ennen lähteneet yleisen sarjan miehet, me naiset ja kohta meidän perässämme "ikäsarjan", eli 40v ja yli, miehet. Porukkaa oli tiellä paljon, mutta se toi ajamiseen hyvää tunnelmaa. Heti alkuun tein jonkin virhearvioinnin ja tiputin juomapulloni pullotelineen sijaan asfalttiin: jarrua, kipikipi pullon luo ja takaisin satulaan. Eihän sitä ilman eväitä pärjää!

Peesikielto 10m tarkoitti sitä, että väliä naapuriin joutui pitämään ihan huolella ja ohitettuna sai hieman hidastella, jotta välimatka säilyi. Paitsi toki niiden ohittajien kohdalla, jotka kiitivät kutakuinkin valon nopeudella ohi! Huh, ihailen! :) Löysin hyvän rytmin ja hyvän paikan, ainoa huoli oli juoman riittäminen, koska kisajärjestäjät olivat jo purkaneet juomapisteet (sitä vähän ihmettelen). Energiageelin imaisin n. 30km kohdalla ilman vettä, ja urheilujuoma riitti juuri T2:lle. Vaikeimmat kohdat johtuivat vastatuulesta, silloin hoin itselleni "pyöritä, pyöritä" ja hain tsemppiä muiden pyöräilijöiden poljinrytmistä. Matkamittarini ei toiminut, koska olin kiinnittänyt renkaan väärin päin, mutta jälkeenpäin tarkistin että vauhtini oli ollut 30km/tunnissa. Pyöräilyyn meni 1:20 ja rapiat. 


T2, kuva Ekaterina.

Vaihtoalueelle tultaessa taas tyypillinen sähellys: väärään riviin etsimään pyörän paikkaa. Pyöräilystä juoksukamoihin vaihto sujui nopeasti: kypärä pois, lenkkarit jalkaan ja ihana lähes jäinen juomavyö lanteille. Kyllähän se painaa ja hölskyy, mutta antaa varmuuden itselle sopivan juoman saatavuudesta ja samalla viilensi ihanasti pyöräilyssä väsähtänyttä selkää. Pääsin myös tekemään koordinaatio- ja sieppausharjoituksia, kun pudottelin näitäkin juomapulloja pitkin reittiä... Juoksu tuntui aika raskaalta, tossu painoi ja välillä olo oli hankala, mutta niin vain etenin askel kerrallaan kohti Kuusijärven lähtörantaa ja maalia. Ja sitten oli vielä toinen kierros edessä, kympin juoksu tehtiin kahtena kierroksena... Etenkin toisen kierroksen loppupuolella sain käyttää kaikenlaisia tsemppilauseita pääni sisällä ja piristyin todella paljon tutuista ja ystävällisistä tsemppareista. Ja ihailin taas niitä miehiä ja naisia, jotka painelivat ohi kuin villivarsat! Mitä lennokkuutta! Juomapisteiltä uskaltauduin hörppäämään vettä ja omasta juomavyöstä hörpin laimeaa urheilujuomaa. Ehkä yksi geeli vielä juoksun aikana olisi piristänyt menoa, mene tiedä... Paras piristys kuitenkin oli, kun tuttu kisailija samalla "tänä kesänä perusmatka alle kolmen tunnin" -tavoitteella paineli ohi noin 7km kohdalla ja totesi: mennään alle kolmen tunnin. Vilkaisin kelloa ja totesin että helkkari sentään niinpä mennään! Tavoitteiden saavuttaminen on aina niin huikean hienoa! Viimeinen kilometri - kaksi olikin taas mukavaa juoksua, Kuusijärven ympäri vievä ihana varjoisa lenkkipolku ja lupaus siitä, että kohta pääsee taas veteen viilentymään :) sain jonkinlaisen loppukirinkin vedettyä ja maalissa kello vakuutti että alle kolmen tunnin mentiin! Wu-haa! Halit, lapset, juomaa, veteen kellumaan ja maalikuvat, joissa mukana myös "huoltopäällikkkö" :)






Juoksuun kului 59:56, uskoakseni tähän sisältyi T2-vaihtoaika. Ihan tavallinen kympin juoksuaika minulle, joten tähänkin olen itse suht tyytyväinen nyt vielä, mutta juuri tämä on se laji josta haluaisin 5-10min pois! 

Aika maalissa oli 2:56:21. Sijoitukseni oli ryhmässäni 28/51, jos sillä nyt on mitään väliä - kärkeen on joka tapauksessa 40min matkaa :D Aikaero viime vuoden elokuussa tehtyyn perusmatkaan Nastolan reitillä (mäkinen pyöräilyosuus) on 17min - olen tyytyväinen parannukseen. Kannatti treenata talvi nousujohteisesti!

Vaihtoalueella juttelin vielä yhden ensikertalaisen kanssa, joka oli rohkeasti lähtenyt ensimmäiseen kisaansa suoraan perusmatkalle - ihailen! Hänestäkin paistoi onnistumisen ilo ja lajin imu, tähän on helppo jäädä koukkuun.

Ihana kisa, ihana päivä, ihania ihmisiä! Kiitos kaikille seurasta ja hyviä treenejä, triathlonisteille ja muillekin:)

- KatjaHK

6 kommenttia:

  1. Hei hianoo, onnittelut parantuneesta ajasta. =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jaana! Kyllä näköjään tuo treenaaminen kannattaa :))

    VastaaPoista
  3. Komea parannus ennätykseen! Onnea Katja :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Mika! Antoi uskoa siihen että "tässäkin iässä" voi kehittyä ja treenit vie eteenpäin :)

    VastaaPoista
  5. Onnea! Tosi hyvin oot vetäny :)

    VastaaPoista