torstai 30. tammikuuta 2014

Uimakoulu alkoi!

Pääsin vihdoin uimakouluun! Elämäni eka! Pikkutyttönä mummo opetti minut ja siskoni uimaan ja huolimatta synnynnäisestä vesipetoudestamme (pulikoimme kellukkeilla kaikki kesät) opimme uimaan vasta juuri ennen koulun alkua. Vapaauinnin opettelin itsekseni parikymppisenä ja viimeaikoina olen ottanut jotain oppia YouTube-videoista ja kanssauimareista. 

Nyt täällä lähihallilla Tammisaaressa järjestetään aikuisten tekniikkauimakoulu. Juuri sitä olen kaivannut! Eilen oli eka treeni, jossa keskityimme rintauintiin. Ensin potku ei oikein lähtenyt sujumaan, polskin jotenkin toispuoleisesti, mikä varmaan aiheutui sisäreiden kipeytymisestä. Pikkuhiljaa löysin kuitenkin oikean tavan potkaista ja rintauinnin potku on kyllä juuri niin kummallinen (vaikea) kuin muistinkin... Polvet lähekkäin ja jalkaterät ulospäin - pitäisi olla sammakko! 

Harjoittelimme rintauinnin käsivetoa, aloitussukellusta, kääntymistä, hengitystä joka toisella kerralla, pelkkää potkua, pelkkää käsivetoa, kokonaisuutena sulavan aaltoilevaa, etenevää liikettä... Käsivedossakin on yllättävän paljon yksityiskohtia joista en ole tiennyt mitään. Esimerkiksi liikkeen alussa käsien tulisi nousta rinnakkain kämmenet maljamaisessa asennossa vedenpinnan yläpuolelle. Paljon opittavaa, mutta hauskaa oli! :) ja altaasta noustessa tajusi miten intensiivinen treeni oli ollut. 

Opettaja oli tosi hyvä ja tämä viiden kerran kurssi kustantaa - ette usko! - kaupungin uimahallin henkisesti 7,50. Siis 2,50 kerta. Meitä oli nyt kurssilla kolme mutta ryhmän koko on viisi. Sopiva tasapaino yksityisopetusta ja muilta oppimista. Ohjelmassa on rinta-, vapaa- ja selkäuintia.

Ensi kerralla keskitymme krooliin, odotan sitä innolla!  

lauantai 25. tammikuuta 2014

Treenipäiväkirja, treenisuunnitelman tekoa ja vanhojen muistelua vol. 1

Sain syksyllä lastin tavaroita Inarista lapsuudenkodistani. Joukossa oli laatikollinen vanhoja treenipäiväkirjoja, valmennusohjelmia, kuvia ja muuta ihanaa. Nämä tavarat on niin tärkeitä, vaikka en menneessä eläkään. Oma hiihtely"urani" on minulle tärkeä ja olen ylpeä siitä. Se on auttanut minua monessa asiassa, vaikka välillä toki tuonut paljon itkua ja hammastenkiristelyä. Itsetunto alkoi oikeastaan laskea vasta siinä vaiheessa kuin lehmän häntä, kun aloin sairastaa reumaa pahemmin ja terveys ei kestänyt kovaa treenaamista ja jouduin lopettamaan kilpaurheilun. Tipuin ikäänkuin johonkin välitilaan, koin olevani jonkinasteinen petturi seuralleni. Pettymys valmentajalle, isälle, suvulle ja ennen kaikkea itselleni. Huomasin pikkuhiljaa etten ole enää niin jututettava henkilö kisaturistina kuin olin hiihtäjänä, se tuntui tosi ikävältä. Vaikka en usko, että kukaan teki "pesäeroa" minuun, ehkä tein sen itse.

Jatkoin kuntoilumielessä treenaamista kilpauran loputtuakin, olin varsin hyvässä kunnossa vuosia ja se oli jotenkin itsestään selvyys. Kävin kisoissa kannustamassa veljeäni, poikaystävää ja ystäviäni. Elin edelleen hiihtomaailmassa, se oli ihan oma maailmansa. Voin edelleen saada flashbackejä tietyistä jutuista ja tilanteista. Toisaalta taas moni asia on saanut kultakerroksen päällensä. Silloin 1990 luvun taitteessa olin lukiolainen ja treenimäärät nousivat yli 500 tuntiin vuodessa. Se tarkoitti usein kahta treenikertaa päivässä.
Minä punaisessa puvussa toisena
Joku treenikuva, olen ehkä 13 v
Jo yläkoulussa harjoittelin paljon, mutta kontrolli treenaamiseen ei ollut samanlaista kuin mitä tämän päivän nuorilla on. Treenasin aikalailla yksin, ja uskoisin myös treenanneeni osittain väärin. Valmentajien ohjelmat olivat toki hyviä, mutta toteutuspuolella voi miettiä miten paljon nuori osaa sykemittarista huolimatta pitää vauhdin pitkillä lenkeillä tarpeeksi hitaana tai vetääkö oikeasti äärimmilleen kovissa treeneissä? Olin myös tosi kova jännittämään ja en sietänyt aina kipua kovissa paikoissa. Minua kohtaan oli paljon odotuksia ja ihan syystä, sillä menestyin varsin hyvin. Odotukset olivat kuitenkin välillä niin kohtuuttomat nuorelle, että siitä tuli stressiä ja muistan miten maha oli kääntyä usein ympäri ennen kisoja. Jännitys hellitti ensi kertaa siinä vaiheessa, kun muutin Rovaniemelle lukioon ja ympärillä oli paljon muita ikäisiäni urheilijoita. Heidän seuransa sai tajuamaan, että elämää on myös urheilun ulkopuolella. Se teki hyvää. Silloin alkoi kuitenkin ongelmat nivelten kanssa. Olin koko ajan sairaana ja polvea jouduttiin puhdistusleikkaamaan kolme kertaa vuoden sisällä, jotta saatiin jatkuvien tulehdustilojen aiheuttamat mönjät nivelestä pois. Siinä vaiheessa olin kyllä kehittynyt ja tein hyviä tuloksia testeissä, mutta kisakuntoon en oikein päässyt.
Vuosisuunnitelmaa
Vuosisuunnitelmaa
Ennen tietokoneita käsin kirjoitettu ohjeistus iltalenkkien ohessa tehtäviin harjoitteisiin

Harjoitusmääristä otteita: 
14 v.  aamulenkki + 2 tuntia Pk vauhtista hiihtoa + Illalla juoskua 4 km + kevyt kuntopiiri ja tekniikkaharjoitusta


17 v. vuodessa 438 tuntia, josta peruskestävyyden osuus 70 %.
Kovimmat harjoituskuukaudet: kesä-heinä ja marras-joulu-tammi.


18-19 v. vuodessa 501 tuntia, josta peruskestävyyttä 77,8 %. Viikkotuntimäärä korkeimmillaan n. 15.
Ohjelmasta poimittua mm.
*Voimaharjoittelu maksimi käsille, vatsalle, pohkeille ja selälle kestovoima 1 tunti + juoksua 0,5 t.
*Suokävelyä 1 tunti + soutua joella 1 t + rullahiihtoa 1t -treeniin ujutettu voimasoutua, tasatyöntöjä. yht. 3 t.
*Sauvavaellus 5,5 tuntia
Skiathlon kisasta, 15 vuotiaana osallistuin naiset 20 v sarjaan.
Vetoapua :)





Aloitin ohjelman kanssa treenaamisen n. 10 vuotiaana. Sain aika kovan ensimmäisen ohjelman ja nopeasti huomattiin treenimäärän olevan liian kova.

Kilpaurheilu loppui siis 19 vuotiaana. Jatkoin siitä kuntoilumielessä harjoittelua tyyliin: joka päivä jotain (hiihtoa, juoksua, kävelyä, punttia, uintia...) ensimmäiseen raskauteeni asti. Raskaaksi tulin 22 vuotiaana. Silloin emme omistaneet vielä autoa ja kuljimme paljon pyörällä, kävellen, rullaluistimilla jne. arkiliikuntaa tuli tosi paljon, mutta varsinaista treenaamista vähemmän. Kunto oli ihan hyvä.

Liikunta jäi oikeastaan vasta 2000 luvun taitteessa pauselle. Pausea kesti liian kauan! Ja pausen pois painettua oltiinkin on/off tilanteessa. Peruskunto alkoi laskea, voimatason pysyessä suht hyvänä.

 Siinä siis kertausta treenihistoriaan oikein pitkän kaavan mukaan.

Summa summarum olen oppinut jo nuorena treenaamaan kovaa, sen vuoksi onkin helppoa suunnitella treenejä tänä päivänä. Maailma on toki parissa kymmenessä vuodessa muuttunut aika tavalla. On tullut paljon enemmän tavallisen ihmisen tietoisuuteen ravinto-treeni-lepofaktaa. Ei ole pelkät kylänmiehet, jotka yksikantaan tuumaavat jotain ja sitä sitten uskotaan kuin lakia. Jokaiselle on jotakin. Ja ehkä liikaakin hifistelyä.

Eri lajeja on tullut kokeiltua treeneissä:
*hiihto *juoksu *uinti *soutu *kuntosali *vaellus *sauvakävely/-juoksu * suokävely/-juoksu *rullasuksihiihto *pyöräily *aerobic *rullaluistelu *sulkapallo *koripallo *lentopallo *suunnistus *kävely

(Vol. 2 sisältää oivalluksia entisen urheilutaustaisen treeneihin näin keski-iässä.  )
 
Norjasta
Hiihtoaiheinen polttariasu, ystävän asunnolla Rovaniemellä

Opiskeluaikana
Opisekeluaikana
Ylioppilaskuvassa 








                                                                    Ekaterina










lauantai 18. tammikuuta 2014

Kesän kisakalenteria

Vuoden vaihtuminen sai miettimään kesää ja tulevia kisoja. Vielä vuosi sitten en edes ajatellut osallistuvani mihinkään kisoihin ja taisin vähän vierastaa kaikkia järjestettyjä kuntoilutapahtumia. Viime vuosi opetti kuitenkin miten hauskaa ja motivoivaa niihin osallistuminen on - vaikka olisi maalissa porukan puolivälissä tai hännillä, niin onpa ollut mukana!  Ja yleensä ylittänyt lähtötavoitteensa :) 

Viime kesän kisat, etenkin Nastolan triathlonin perusmatka ja Hangon puolimaraton, opettivat myös miten mukavaa on osoittaa omat ennakkoluulot "en mä pysty siihen" vääräksi! Jos vuosi sitten tammikuussa olin tyytyväinen siihen että juoksin (hölkkäsin) yhteenmenoon 5-6 kilometrin lenkin, niin loppuvuodesta juoksin 10-15km lenkkejä ihan tuosta vain - tosin sitä omaa tasaisen verkkaista vauhtiani. Nyt vakiolenkkini on ollut kymmenen kilometrin paikkeilla ja tarkoitus on sekä pidentää matkoja että hakea parempaa vauhtia. Maaliskuussa pääsen juoksukouluun, sieltä varmasti löytyy apua! 

Kesällä lähden ainakin Vantaan triathlonin sprinttiviestiin porukalla, Kiskon triathloniin on paikka perusmatkalle ja Joroisten Finntriathlonin puolimatka on koko kesän kohokohta. Joku juoksutapahtuma tuohon olisi myös mukavaa ottaa, vaikka puolimaraton jollain kivalla reitillä. Lisäksi eräs hulluhko ajatus tässä syntyi: koska ennemmin tai myöhemmin on kuitenkin edessä triathlonin täysmatkalle osallistuminen, niin tulevana kesänä haluaisin lähteä katsomaan kisan viestiosuuksilla... Tuleva viestiporukkakin on melkein kasassa, joten ehkä tämäkin ajatus konkretisoituu kauniina elokuun viikonloppuna Nastolan maisemissa :) 

Ensi kesänä haetaan näitä lisää, yksin ja porukalla: 

Hyviä talvitreenejä kaikille!
Katja HK

maanantai 13. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 kuvina


Reissunainen matkoilla Norjassa: Telemark, Lofootit, Oslo. Muutoin kotimaanmatkailua, mm. Lahdessa Finlandia hiihdon kannustusjoukoissa.

Kotihommia, inspiraatiota lehdistä, Tytön maalaama taulu, Marimekkoa ja venäläinen satuklassikko! Ja niitä naisellisia juttuja!

Ihania tyyppejä! Rippijuhlaa kesäkuussa, sirkuspyöräilyä, "erivärikenkiä, niinku Robinilla" ja noitahommia.
Treeniä. Ruokaa. Nukkumista. Töitä. Perhettä.

Me, I and Myself. Äiti-ihminen. Lenkkiminä. Punttiminä. Vaimo. Työminä. Treeniminä. Herkuttelijaminä. Muotiminä.
Progres. Tammikuu 2013 - Joulukuu 2013. Ehkä jotain pientä on saattanut tapahtua. Ainakin puhelin on muuttunut -tuumi "Kyösti von Mies". (ps muutos on tapahtunut elokuu-joulukuu välisellä ajalla, myös sen puhelimen ;)


                                                                            Ekaterina