perjantai 29. marraskuuta 2013

Penikat!!

...en suinkaan tarkoita lapsiani vaan näitä puupölkkyjäni =sääriäni. Kerronpas tänään teille niistä.

Olen kärsinyt penikkataudista teini-iästä alkaen ja vaiva on erittäin v****mainen! Kertakaikkisesti. Kerroinko jo miten olen kärsinyt penikoitteni takia lähes 20 viimeistä vuotta enemmän ja vähemmän?

Olen kymmeniä kertoja lähtenyt lenkille ja polttavan viiltävä kipu on yllättänyt jo alle km matkalla. Siinä olen sitten yrittänyt kaikkeni, jotta saan tuskan loppumaan. Lepuutellut, hieronut, hytkytellyt, vemputellut ja koittanut koikkelehtia kotiin.
Sääret ovat sisäsyrjältä sellaista pottupeltoa ja arkuus on luokkaa "älä koske edes sivellen". Ja nilkan sisäsyrjä! Voi taivas, ihan karmea!

Olen välillä käynyt vuosien varrella hierojalla, mutta huutoni ja kiroiluni on ollut ilmeisesti aina sitä luokkaa (kivusta johtuvaa), että ei kukaan heistä ole uskaltanut tehdä pintaa syvempää hierontaa.
Olen joskus kokeillut itsekin hieroa penikoita auki, mutta se on ihan saatanallista! En kykene siihen, koska pahaolo =oksennusrefleksi tulee väistämättä. Ja miten oli ne venyttelyt?  Mikä venyttely? Niin, ehkä se on sitten seuraava projekti. p a k k o olla

Kiropraktikkoni Outi Holopainen on sellainen naisihminen, että uskon niskani lisäksi hänelle jopa nämä pottupeltoiset sääreni.  Ja tänään se koitti, tuskien päivä, jota kauhunsekaisin tuntein odotin ja jota en kertakaikkisesti kelle tahansa poppatohtorille uskoisi. Täytyy myöntää, että mietin ennen Outille menoa, että "eihän näissä varmaan mitään kummallista edes ole, mielisairautta, kuvitelmaa tai pelkkää tottumusta kipuun jne jne".
Mutta tuomio oli kyllä melkoisen karu: kauhiasa kunnosa ne on koko sääret!

Ja sitten se "repiminen" alkoi vasemmasta jalasta. Ensin vähän laaserilla pehmittelyä, toiselle jalalle kylmää sillä välillä. Varovaista pehmittelyä aluksi ja se sai minut jo huutelemaan tuskaisesti. Ja siitä sitten käsittely koveni ja koveni. Ja se kipu, miten sitä parhaiten kuvaisi? Sitä  ei voi verrata mihinkään muuhun kipuun. Se on vaan niin ÄRSYTTÄVÄÄ ja ei ollenkaan hallittavissa. Lisäksi se pistää puhalluttamaan ja kiroilemaan. Ja mitä vielä?  :) Voi tsiisus sentään.
Mutta onneksi Outi on mainio! Eli olin ihan reipas ja annoin ammattilaisen hoitaa työnsä rauhassa, en edes potkaissut!

Pussihousut polviin ja tulta päin!
Lopuksi päästiin käyttämään myös tätä apuvälinettä!
Lopuksi vielä paperilla aukominen, puhdistus ja teippaus. Teippi nostaa ihoa, jotta lihas saa olla "rauhassa"




Ei tämä ollut tällä selvä, ei tosiaankin. Nyt saatiin "pää auki" ja vielä tarvitaan useampi kerta, että saadaan penikat irti kunnolla. Oli muuten aika outo olo hoidon jälkeen. Ikäänkuin iho olisi ollut ilmassa. Outi naureskeli ja totesi, että nyt siellä on vähän tilaakin lihakselle :)
Tästä se alkaa. Säärien uusi elämä! Ja ehkäpä minusta saa vaikka vielä lenkkeilijänkin? Kenties. Onneksi taidan välttää kuitenkin leikkauspöydän, yippii!

                                                                   Ekaterina







tiistai 26. marraskuuta 2013

T a v o i t e mielessä

Niinpä niin, olisi talviunien aika, suklaakonvehtien aika, punaviinin aika... Kaamosjakso jolloin mielikuvissa mennään vilttiin kääriytyneenä sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa ja nauttimaan takkatulen lämmöstä. Sen sijaan muistutan itseäni tavoitteista, en voi odottaa uudenvuodenlupausten huumaa ja kevättalven energiapuuskaa. Enkä oikeastaan haluakaan. Hyvä kroppa menisi ihan hukkaan sohvalla löhötessä ;)

Motivaatio ei ole hukassa, mutta treenin intensiteetti on. Juoksen hitaammin kuin ennen (josta syytän painavampia juoksuvaatteita...), ja lenkin päätteeksi olen ihan tyytyväinen siihen että kyseessä oli vain 8 kilometrin lenkki. Nopeus on siis laskenut kuin hiehon häntä ja alankin epäillä saanko kohotettua juoksukuntoani ensi kesää varten. Kunhan kestävyys kasvaisi niin, että jaksaisin hölkötellä triathlonin viimeiset juoksuosuudet edes jotenkin siedettävästi... 

Treeni josta tällä hetkellä todella nautin on rankka pikatreeni, koticircuit tai salilla fiiliksen mukaan koottu HIIT-henkinen treeni: hyppyjä, punnerruksia, dippejä (ai että dipit on ihania!!), kyykkyjä painon kanssa, heilautuksia kuulan kanssa. Joudun edelleen aikaoptimoimaan treenini ja kotitreenit ovat kovassa huudossa, samoin piirretyt lastenvahteina... Triathlontreeniohjelman mukainen treenisuositus 7-10h/viikko tulee nippa nappa täyteen, mutta ohjelman mukaista kahta pitkää uintitreeniä en harmikseni ole pystynyt tekemään. Nyt yritän järjestää arkeni niin että pääsisin kerran viikossa uimaan yhden pitkän uintitreenin yksikseni halliin. Lasten kanssa pulikointi on hauskaa, mutta ei auta Joroisten Valvatusjärvessä :)


Koticircuit vol. 1.01. Joskus tulee lisättyä joku ekstrasuosikkiliike tähän.


Koticircuitin painoiksi on vielä riittänyt 12 kilon käsipainot ja 12kg kuula, vaikka luulen että pukki tuo kyllä vähän painavampaa rautaa joulun tienoilla... Nuo vanhat painot käyvät jo lapsille, esikoisemme (4v.) nostaa ja kantelee tottuneesti käsipainoja ja kahvakuulaa milloin minnekin - ja haluaisinkin muistuttaa kaikkia (naisia) että nostaessa paino on painavimmillaan, liikettä tehtäessä se ei paina enää niin paljon! (Suunnilleen näin kuulin voimamieskisailijan sanovan radiossa.)


Näiden tai oman painon kanssa. Hyvää tulee.


Ja sisäpyöräily sitten.Se on yllättävän kivaa. Vielä nyt keksin päästäni jonkinlaista intervallia ja kiihdyttelen vauhtia ja vaihtelen vastusta, mutta varmasti tähänkin on joku sovellus jolla treenin saa rytmitettyä. Tunti menee ihan mukavasti tämän lanssa, kaksituntiseen treeniin saattaisin tarvita telkkarin ja leffan...Tai maisemaohjelman, joka muistuttaisi kesän ihanista mäkisistä maalaismaisemista Nastolassa, Porvoossa ja Kiskossa... :)


Onhan ensi kesään ja heinäkuiseen Finntriathloniin vielä matkaa, mutta kyllä ajan pitäisi kulua nousujohteisesti ja kunnon nousta, ei hiipua. Juoksunopeuden suhteen olen päättänyt juosta puolimaratonin alle kahden tunnin (siis yksinäisenä suorituksena, Joroisista en sitten tiedä :)), se menee testiin heti alkukesästä, kun eka sopiva juoksukisa osuu kohdalle!





Hyviä treenejä ja tsemppejä kaikille!
Katja HK

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Räyh!!

Se on tämä aloitus aina niin vaikeaa. Aerobiset treenit on vaan niin kökköjä, en saa itseäni lenkille samalla draivilla kuin salille. Koitanpas siis taas yhtä kikkaa! Sisäpyöräilyyn on ostettu  "Kyöstin" toimesta (perheen keksimä lempinimi hra savolaiselle ;) traineri. Siellä se nököttää "mieshuoneen" nurkassa ja puitteet on kunnossa (siivoojaa ei tosin ole näkynyt ;) 
Tänään sitten pistin pyöräilykengät jalkaan, viritin sykemittarin, otin kaken ja väänsin nettflixistä The Hours elokuvan ja aloin sytkytellä.

Hyvin wörkkii, täytyy sanoa! Hiki tulee, saa nauttia Y-K-S-I-N elokuvasta ja kunto nousee! Suosittelen jokaiselle.  Tytär tuli treenin päätyttyä ja ihmetteli miten olen niin hikinen. Pyysin yhteiskuvaa ja hän totesi "laita ensin BB- voidetta". Olisi voinut olla ihan aiheellista!
Joudun käyttämäämn jatkossa rannetukia pyöräillessäni, sillä ilman tukia ranteet vääntyy ikävästi ja hankaloittaa asennon pitämistä.





Ja siitä ruokavaliosta puhetta! Olen tällä viikolla ollut hirmuisen reipas ja tehnyt töihin eväät! Voi sitä onnistumisen riemua. Ensinnäkin säästän silkkaa rahaa ja toisekseen syön terveellisemmin, kun en käy syömässä missä sattuu. Maanantaina ja tiistaina söin kotoa jäänyttä nakkisoppaa.

Tänään söin tätä herkkua, jota Jan Verhokin suositteli lounaaksi. Eli kaurahiutaleita ja maitoa! Ja oli muuten sellainen setti, että ei tarvinnut miettiä miten täyttäisi mahansa sen jälkeen. Tuli ihan mahtava olo vatsaan, ei ollenkaan ähky vaan lempeä! Voiko vatsassa tuntua lempeältä. Voi. Ainakin minun vatsassani, tsihhiii.


Kävin uuden työn takia terveystarkastuksessa. Kaikki hyvin, pää kunnossa *viheltelee* ja "valuvirheetkin" (isän käyttämä nimitys näille perityille sairauksille, kuten reumalle) hyvin hoidossa. Verikokeiden suhteen en ollut laisinkaan  huolissani. Kolesterolit, sokerit jne. ovat aina aiemmin olleet kertakaikkisen mallikelpoiset.
Mutta höh, sain eilen postista tulokset ja olin aika ihmeissäni: kolesteroliarvot olivat kohonneet sekä kokonais- että pahakolesteroli, triglyt olivat myös huonommat kuin aiemmin kuten myös hyvän kolesterolin osuus. MITÄ IHMETTÄ!!?? Mitä tapahtuu tässä lahduttajan kropassa? Arvot eivät olleet koholla juuri ollenkaan, eli ei tarvitse kovasti huolestuakaan. Mutta soitin silti Janille ja kysyin, että mikäs tämä nyt sitten on. "Laihduttaja yleensä vähentää rasvan käyttöä, myös hyvien rasvojen osuutta...". Ja näin olen tehnyt eli vähentänyt esim. leivän syöntiä radikaalisti, en syö leipää läheskään joka päivä, joten levite on jäänyt pois. En käytä öljyä/muuta rasvaa ruuanlaitossa läheskään aina, en syö omega 3:sta, kauraakin liian vähän... Mutta en myöskään mätä viinereitä, keksejä, juo paljon alkoholia, en tupakoi...olen laihtunut ja liikun. Kovaa rasvaa on tullut kyllä suklaasta, mutta se on vähentynyt sitten pahimpien aikojen. Ja miten yötyö, kilpirauhanen, ikä jne. vaikuttavat?
Mitäs nyt sitten? Toimintasuunnitelma on tässä:
Otan öljylisän (suoraan rypsiöljypullosta 2 rkl aamuisin, syön enemmän kauraa (sitoo kolesterolia)... vaihdan levitteen siniseen keijuun silloin harvoin, kun sitä käytän, liikutan edelleen itseäni, käytän rypsiöljyä ja koitan laihduttaa kaiken ylimääräisen pois, kuten tarkoitus on koko ajan ollutkin.
                   
                        Hyvä siitä tulee, jos ei ihan priimaa! 

 
                                           ekaterina









keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Superyellow - ihanat pipot!

Saimme Ekaterinan ansiosta ekan yhteistyökumppanin, Superyellown: www.superyellow.fi.
Superyellow valmistaa tuotteet eettisesti ja Suomessa! Suunnittelu on Fredalla konttoria pitävien Annan ja Hennan käsialaa.

Valitsin kaksi houkuttelevan näköistä pipoa, rusetillisen myssyn täydentämään siistiä arkipukeutumista ja ihanan liilan lippapipon tupsulla reippaaseen ulkoilumeininkiin.

Rusettipipo on aivan ihana! Hauskalla tavalla vanhanaikainen, istuu kauniisti ja tuo säväyksen tyyliä. Materiaali on laadukasta ja myssy on mukavan ohut, sitä voi käyttää jo nyt lämpimän syksyn aikana. Rusettipipo MIA:





Lippamyssy on samoin ihana, raikkaalla tavalla reipas. Siinäkin on 50-luvun henkeä, tuo mieleen vanhat valokuvat hiihtäjistä hiihtomyssyissä. Olen pitänyt myssyä sateella, jolloin huomaa printin käytännöllisyyden: printtikuvioitu pinta estää vettä imeytymästä. Lippa suojaa myös hyvin kasvoja sateelta. Ihana pipo! Voin kuvitella hiihtäväni tämä päässä talvella ja nauttivani lipan tuomasta suojasta kasvoilla. Reipas pipo = iloinen reippailija! Lippapipo SNOW:





Nettikauppa on osoitteessa: shop.superyellow.fi Go ja ole iloinen!

- Katja HK

Sisällä loistava pyöräilysää!

Katja kertoi minulle muutama kuukausi sitten että heillä on traineri, harjoitusvastus maantiepyörille, jotta talvellakin voi treenata. Tuolla aiemmin hän mainitsikin polkevansa autotallissa aerobisia treenejä. Kuulostaapa vähän puuduttavalta..., ajattelin, mutta ymmärsin kuitenkin harjoituksen tarpeellisuuden, jottei kevään ekat triathlonkisat menisi ihan mönkään pyöräilytreenien vähyyden takia. Ajattelin käyväni lähisalin spinningtunneilla polkemassa jotta säilyisi tuntuma siihenkin. No, asiaa jonkin aikaa hauduteltuani tulin siihen tulokseen että enhän mä mihinkään spinningtunneille ikinä ehdi, ja olisi hyvä säilyttää tuntuma nimenomaan maantiepyörällä ja lukkopolkimilla ajoon. Etsin trainereita ensin käytettynä, mutta kun sopivaa ei sattunut kohdalle niin eipäs muuta kuin rakkaimpaan verkkokauppaani Wiggle.comiin.

Etsin parasta, suosituinta ja kehutuinta kohtuullisen budjetin harjoitusvastusta ja sellainenhan löytyi: Elite Crono Fluid ElastoGel - jos on noin hieno nimi niin ei voi olla huono! Tätä oli kehuttu muotoilusta, käytettävyydestä, keveydestä ja hiljaisuudesta. Kuulemma helppo asentaa ja mukava käyttää. Tilasin vastuksen kaveriksi samantien etupyörän tuen/pidikkeen, koska käyttäjät kehuivat sitäkin. Yhteensä paketille tuli hintaa piirun verran yli parisataa, mikä oli juuri minun budjetissani. Kuljetus oli ilmainen ja huikean nopea - tilasin nämä perjantaina 9. päivä ja tiistaina 12.11. ne olivat jo käytössä.

No ensinnäkin asennettavuus: paketista paljastui tukeva ja looginen takajalka, siihen liitettävä vastus (jonka mukana ruuvit ja kuusiokoloavain asentamiseen) sekä pyörän keskiön pikalukitukseen laitettava korvaava pikalukko, joka tulee telineeseen kiinni. Asennus ei ollut täysin intuitiivinen vaan ohjekirja piti avata, mutta sitä seuraamalla asennus tapahtuikin sitten noin 20 minuutissa.

Tuntuma: tukeva kuin mikä. Etupyörän tuki nosti renkaat samalle korkeudelle ja tuntui jotenkin "järkevältä" siinä edessä. Takateline piti pyörän jämäkästi paikoillaan ja pystyin esim. kurottamaan viereisellä pöydällä olevaa radiota ilman että tarvitsi pelätä kaatumista. 

Ulkonäkö: nätti. Takatelineessä ei ollut mitään turhaa, etutuessa sitäkin vähemmän.
Ääni: kyllä se ääntä piti, muttei mitään korviahuumaavaa. Radio kuului ihan hyvin vaikka polki miten lujaa.

Treenivastus: herranjestas sentään! Ihankuin tasaisella tai loivassa ylämäessä, vaihteita vaihtamalla sai hyvät vastukset ja kevyet hölläilyt, alamäestä ei tietoakaan. Ei mitään tyhjän poljentaa vaan ihan kunnolla sai tehdä töitä. Tein kolmen vartin treenin ja syke huiteli 140 tietämissä, maksimi 158. 

Oliko tylsää? Ei! Viihteeksi riitti radio ja tylsyydestä ei ollut tietoakaan, kun treeni vei mukanaan. Tein ihan oman fiiliksen mukaan jonkinlaisen intervallitreenin, välillä teki mieli mennä lujaa ja täysillä ja välillä vähän kevyemmin. Tuossa telineessä polkiessa huomasi myös että sisätreeneissä voi paremmin keskittyä esim. polkemistekniikkaan, kun ei tarvitse huomioida ympäröivää liikennettä.

Jouluko jo?

Harjoitusvastus ja etupyörän teline koko komeudessaan.

Harjoitusvastus - tukeva ja kompakti.

Tällä poljetaan jatkossa monen monet treenit!
- Katja HK

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Megapostaus kaikesta mahdollisesta

Äijäsalilla on tällainen kuva naisten pukuhuoneen ovessa ja se vihjaa miespuolisille treenaajille minkämoisia maDameja ovesta kurkistaa salin puolelle. Mutta voi voi, kun ei sieltä kovin montaa päätä kurkista muutenkaan ja sitten se useimmin kurkistava tyyppi on tämä pipopää ;) Ei ole ihan tuollainen bikinikroppa allekirjoittaneella eikä varsinkaan mitenkään vähäpukeinen maTami ole kyseessä. Kontrasti jaksaa huvittaa kerrasta toiseen :) Kuvassa on myös uusi ihana piponi, jonka sain SUPER YELLOWlta, mutta tästä ja toisesta saamastani piposta myöhemmin lisää

Jaarittelua, jotta päästään asiaan:
Tosiaan tämä äijäsali missä käyn treenaamassa on sellainen menneen ajan tuntuinen, hien hajuinen ja nuhjuinen. Tulee mieleen kotiseurantalo ylä-Lapissa ja siellä treenaamassa olleet punttiveljekset ja seuran miesväki ja retrofiilis. Siellä ei treenattu tyttöjä hienohelmaksi vaan hiki lensi ja treenikaverina olleet pojat / miehet ovat olleet esimerkkeinä ja huonommaksi en todellakaan halunnut jäädä. Rispektiä piti hakea T-O-D-E-L-L-A-K-I-N tuloksilla ja voimakkuudella. Sainko sitä, siihen olen varmaan väärä henkilö vastaamaan :D
Sen ajan treenit olivat paljolti hiihtokuntoa tukevia kuntopiirityyppisiä eli dippiä, etunojia, vetokelkassa vedettyjä n. 45 asteen kulmassa ylös maaten tai istuen, vuorohiihtoa narun kanssa, vatsalihaksia linkkuina ja tavallisina vartalon nostoina, selkää, penkille nousua hyppien vuorotahtiin tai tasahypyillä, penkkipunnerrusta, kyykkyä, pohkeita. Sarjat tehtiin nopeina tai pitkinä: 30 sekunnista pariin minuuttiin, jos en ihan väärin muista, iän karttuessa tehtiin myös maksimivoimaa. Muistan parhaimmillani tehteeni esim. 60 linkkuveistä minuutin aikana, paranee muuten kokeilla tänä päivänä :D Hyvä, että sen parikymmentä saa ilman kelloa :D Joka tapauksessa lihashermotukset ja lihasmuisti ovat syntyneet jo tuolloin. Sen vuoksi mietinkin, että varmaankin tuolla pohjalla on tosi paljon merkitystä tämän päivän lihaskuntoon ja kehitykseen.

Viime aikaiset treenit ovat olleet yllätys yllätys salipainotteiset! Olen tehnyt treenit ohjelmani mukaan ja vähän koittanut himmailla painojen kanssa, koska ranteet eivät ole tykänneet kilomäärien nostosta, vaikka voimatason puolesta olisin niin voinut tehdäkin. Olen sitten koittanut väsyttää lihakset tekemällä erilaisia liikesarjoja mahdollisimman suurilla painoilla (ranteiden ehdoilla) ja lopuksi vielä pienemmillä painoilla toistoja niin paljon, että lihakset saa hapoille.

Kehitystä? Onko sitä tapahtunut? NO ON! 
Huomaan kehitystä etenkin käsivarsissa, pyöreä muoto on muuttunut soikeammaksi ja sivuilla olleet ylimääräiset ovat sulaneet "yhen äkin" pois :O Nyt on vielä allit jäljellä ja hienosäätöä toki muutenkin. Mutta iso muutos siltikin nähtävissä! Ainakin omaan silmään ja tuntumaan :D Ja se kait tässä se pointti onkin, eikö?
Yhtenä iltana laitoin yökkäriä päälle ja ihmettelin mitä kummallista mulla on tullut ristiselkään ja yläselkään lapaluiden kohdalle. Mutta hei, sitten tajusin, että selän ala-keskiosasta oli lähtenyt iiiso laatta laardia pois ja muut alueet olivat entisellään. Rasva ei näköjään lähde tasaisesti joka puolelta!
Ihan kuin sitä tässä vaan viillettäis laardia sieltä täältä ja jatketaan taas myöhemmin toisesta kohdasta. Kiitos seuraavaksi alavatsasta! Mutta ei käy toiveet toteen! Siellä se möllykkä on ja pysyy.
Reidet ja lantio ovat kaventuneet kaikista eniten noin silmämääräisesti, mutta sitten
mittaustulokset kertovat tämän:
-5 cm lantiosta, -6 cm rinnanympäryksestä, -3 cm vyötäröltä, pari senttiä reisistä, pohkeista, ja käsivarresta kustakin. 

tällaista tällä viikolla

tässä on sitten parempaa sivukuvaa, jossa kehitystä näyttää tapahtuneen edelliseen

Aamulenkkeilystä
Lokakuussa oli aamulenkkihaaste ja se sujuikin pari eka viikkoa hienosti, jaksoin nousta aikaisin ja  reippailin kunniakkaasti. Mutta sitten se hiukan lopahti, kun kurkku tuli kipeäksi ja leposykkeet paukutteli yli 70. Kävin vain pari kertaa viikolla nr. 3 aamulenkillä ja viimeisellä viikolla vain kerran. Aamulenkillä oli piristävä merkitys, mutta lenkkien pitäisi olla kuitenkin hiukan pitemmät, jotta sillä olisi tällaiselle kuntoilijalle kuntoa kohottava vaikutus. Kilpaurheilijalla lyhytkin aamulenkki on merkittävää hiontaa.
En aio täysin hylätä aamulenkkeilyä. Uskon, että talviuneksinnan jälkeen auringon noustessa voisi hyvinkin ottaa aamulenkit takaisin käyttöön!

Herkuttelusta 
Niinpä! Mitäs siitä kehtaisi edes sanoa. Mihin tekosyihin vedota? Sen isompia selittelemättä olen melkoisessa sokerikoukussa! Koitan tehdä töitä sen eteen, että oppisin ottamaan fiksut eväät töihin ja se on tosi vaikeaa! En ymmärrä sitä miksen kykene oppimaan tätä yksinkertaista asiaa. Sitten ostan sokerisia välipaloja ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Ahdistusta (kun ei pysty olemaan ilman herkkuja ja syö liikaa sokeria), ummetusta (koska syö liikaa sokeria) sekä väsymystä (koska syö liikaa sokeria). Eli hyvin yksinkertaista ja niin hemmetin vaikeaa! Huoh.

Kiireestä kantapäähän, öö eiku opiskeluun
Kiire on töissä, mutta tykkään edelleen tästä työstäni TOSI paljon. Tykkään terapiahommista ja koen olevani niissä omimmillani. Haaveilen jatko-opinnoista jossain vaiheessa työpaikkakoulutuksen jälkeen. Aloitan Pekka Holmin koulutuksen perhetyöstä, koulutus kestää kaksi vuotta. Allahan minulla on jo valokuvaterapian lisäkoulutus. Ei liene epäselvää minkä koulutuksen haluan ottaa seuraavaksi ;) Psy Psy psykoterapia is it!

Motivaatiosta ja inspiraatiosta
Olen erittäin motivoitunut edelleen tässä treeniharrastuksessani! En näe muita esteitä erittäin hyville tuloksille kuin oman itseni ja sen, että luovuttaisin. En luota itseeni ihan 100% siinä, että jaksan jatkaa samalla intensiteetillä hetkillä, kun kehitystä ei tapahdu.
Inspiraatiota saan paljon muiden treeniblogeista ja kuvista. Myös oma kehitys inspiroi ja se miten aika moni facebook kavereistani on saanut innoitusta kuntoiluun tästä blogista! Ihan mahtavaa!
Inspiraation haluaisin leviävän myös tuohon ruokapuolelle. Olisi ihan mukava oppia innostua laittamaan erilaisia ruokia ja korvaamaan jälleen nuo herkut terveellisemmällä vaihtoehdolla. Tunnistan tässä vuodenaikaväsymyksen. Se tulee joka vuosi!

Oma musiikki salilla takaa parhaimman treenin. Voi valita just sellaista musiikkia mistä saa parhaimmat tsempit. Tämä kuva kertoo oleellisen! Olen onnellinen ja tyytyväinen!


Käyn kerran kuussa kiropraktikolla hoidattamassa niskaani. Tämä kuva on otettu Kiropraktikko Outi Holopaisen vastaanotolla. Huomatkaa miten soriat on jo jalat. Olen tosi iloinen!




                                                                        Ekaterina







keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Uintitreeniä ilman vettä

Olemme koko perhe yskineet, kröhineet, niistäneet ja aivastelleet siihen tahtiin viime viikot, että rutiiniksi muodostunut viikonlopun uimahallikeikka (=elämys) on jäänyt monta kertaa väliin. Olin viimeksi altaassa kolme neljä viikkoa sitten, ja kahden uimataidottoman lapsen vahtimisen välissä pääsin vuorollani vetäisemään kaksi vartin treeniä. Ensimmäisellä kerralla kokeilin Cooperia ja sain päässälaskuni mukaan saman tuloksen kuin viime keväänä, 625 metriä. Toinen kerta meni tekniikkaa miettiessä ja yrittäessäni sulauttaa videoilta näkemiäni treenivinkkejä omaan liikkeeseen.

Uinti lähtee päästä. Pään asennon on oltava oikea, jottei lantio uppoa, ja ajatusten on keskityttävä uintiin jos haluaa kehittää uintitekniikkaa. Itsensä analysointi on tietenkin hankalaa, mutta soveltamalla joitain selkeitä oppeja käytäntöön tuntee helposti eron uintinopeudessa ja liikkeen sujuvuudessa. Olen joutunut korvaamaan uintitekniikkakoulut YouTube-videoilla ja aina videoita katsoessa tulee hillitön halu päästä äkkiä altaaseen kokeilemaan uutta tekniikkavinkkiä. Alla on yksi suosikkivideoni pään asennosta: selostuksessa kerrotaan selkeät vinkit esim. leuan kulmaan sekä näytetään, miten avovesiuintiin liittyvällä navigointikurkistuksella tuhotaan sulava uima-asento (mutta parempi silti katsoa, kuin eksyä).





Tänään löysin kuitenkin hyviä harjoitteita uintitekniikan parantamiseen kuivalla maalla. "Gym for the swim", sanotaan. Tässä videossa on näytetty muutama hyvä venytys (siis  v e n y t y s!) jotka parantavat uintitekniikkaa. Enpä tullut ajatelleeksi, että esim. nilkan taipuisuudella on suuri merkitys potkun tehokkuuteen. Jos juoksutekniikoita onkin monia erilaisia ja kaikenlaisilla viipotustyyleillä voi päästä lujaakin, niin vesi on sitten ilmeisesti niin armoton elementti, että vain virtaviivainen eteneminen takaa kovan vauhdin... Jäykkänilkkaisten tulisi venytellä nilkkoja, tavoitteena balleriinamainen ojennus. Jäykkää lantiota tulee pyörittää rennommaksi peilin edessä. Niska-hartiaseutua pitää venytellä, jotta hartoiden kiertoliike olisi sujuva ja käsivedon pitää lähteä nostamalla hartiaa lavan seudulta, ei "olkapäätä korvaan".


Ja tottakai kun uinnissa on kyse virtaviivaisuudesta, on kiinnitettävä huomiota myös keskivartaloon. Tiukkaa vatsalihastreeniä kehiin, niin johan kiitää metrit altaassa! Ei siis pidä lannistua vaikkei altaaseen pääsekään, uintia (varten) voi treenata ilmankin. Tässä tehdään jopa joogaa uimarivartalon ylläpitämiseksi.



Omat uintitreenit on toki saatava tihenemään kun kesän ensimmäiset triathlonkisat ja Joroisten matka lähestyy, mutta talven aikana aion pääasiassa treenata juoksukuntoa: lenkille on niin helppo lähteä ja tehokkaan treenin saa tehtyä tunnissa - puolessatoista. Ja hiihtoa toki, sekä pulkkamäessä rämpimistä! :) (lumia odotellessa)

Hyvää viikonjatkoa ja treenejä!
- Katja HK