maanantai 30. syyskuuta 2013

1.10.2013, haaste pyörähti käyntiin!


Se on nyt tehty! Ensimmäinen aamulenkki. Sain osakseni pientä kettuilua illalla, etten taatusti tee muuta kuin siirrän kelloa eteenpäin, yksi hurja löi jopa vetoa! Mutta nainen on päättänyt vetää haasteen kunnialla läpi ja lenkille lähdin (vaikka itsekin kieltämättä epäilin mitenhän tässä käy) -AALTOJA-AALTOJA:)-



Illalla heitin lenkkivaatteet valmiiksi penkille ja lenkkaritkin sujuvasti oven pieleen. Kovasti tuntui perhettä huvittavan, kun tietävät miten aamu-uninen olen :)

Enkä edes huijaa, kun kerron, että kello näytti tätä AAMULLA, kun heräsin lähdin pienelle happihyppelylle

Enkä huijaa siinäkään, että kyllä minua väsytti ja silmät meni tässäkin kuvassa väkisin kiinni :)


Ensimmäisen aamulenkin kokemuksella voin sanoa, että kannatti! Kivan pirtsakka olo, vaikka hyppelystä ja loikista saattoi vain haaveilla, ei noussut jalka ei! Katsotaan kuukauden päästä mitä keho tuumii aamulenkillä. Ja katsotaan iltapäivällä miten se väsyttää ;)

Pirteää päivää kaikille!


                                                                     Ekaterina

torstai 26. syyskuuta 2013

Lokakuun haaste! Tule mukaan!

Lokakuu lähenee uhkaavaa vauhtia. Tänä aamuna sai jo raapia auton ikkunoita ja pakkasmittari näyttikin -2! Melkein tuntui jo kylmältä. Kohta on hiihtokelit ja talvipimeät päivät.
Sole poka mikhän! -sanoo lapin ihminen ja hihtasee ethenpäin :)

Mutta talven lähestyessä haastan itseni ja teidät AAMULENKILLE 3-5 x viikossa.
Haluan kokeilla mitä n. 15-20 minuutin aamulenkki tekee naiselle! Urheiluaikoina kävin aamu- tai iltalenkillä muiden lenkkien lisäksi. Ja kyllä sillä oli kokonaisuudessa merkitystä!
Lenkin on tarkoitus olla hyvin kevyt. Eli tarkoituksena ei ole vetää mitään aamuaerobista sinänsä, vaan aamulenkki on kehon herättelyä, hölköttelyä, venyttelyä ja hyppelyä. Lenkin jälkeen aamupesut, aamiainen, meikit naamaan ja töihin! Keho alkaa kääntyä talviaikamoodiin, joten tämä voi olla todella hyvä boosti keholle, mielelle ja kunnolle :)
Mitäs tuumailette? Lähdettekö mukaan?

Hiihtokelejä odotellessa tällainen kuva arkistosta vuodelta 2009 :) 


Arkiston helmiä :D Olen kuvassa n. 15 vuotias. Saman ikäinen kuin esikoiseni kahden viikon kuluttua. Tässä olen voittanut Norjassa kisan ja niiaamiset on kesken. Ylisuuri collari päällä ja asiaankuuluvat tukkahökötykset ;D Kun saisi edes hippusen tuon ikäisen energiatasosta niin olisin äärettömän iloinen. Kokeillaan nyt sitten vaikka sitä aamulenkkiä, jos siitä olisi hiukan hyötyä vai olenko aivan raato marraskuun alkaessa?


Tästä edespäin haastamme joka kuukausi teidät johonkin uuteen juttuun! Kokeillaan ja testataan.
Mikä toimii sinulle, mikä minulle?  Ei muuta kuin armotonta tsemppiä kaikille!


                                                                         Ekaterina

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Aikainen lintu treenin nappaa

Viikonloppuaamut, niin, nehän voisi käyttää nukkumiseen ja löhöilyyn, mutta jos haluan yhtään seurata triathlon-treeniohjelmaa, jonka latasin triathlonhaaste.fi -sivulta, on viikonloppuihin saatava vähintään kaksi kunnon treeniä. Viime viikonloppuna ehdin panostaa juoksuun ja pyöräilyyn, uintitreenit jäivät kokonaan väliin kun esikoinen sai vatsataudin (ja nyt olisi hirveä hinku altaaseen, mutta taas mennään arjen raameissa...).

Perhe-elämä ja arjen pyöritys on niin intensiivisistä kahden pikkupennun kanssa, että oma aika on varastettava aamuista. Lauantaina lähdin lenkille aamukahdeksalta ja sunnuntaina hiippailin jo seitsemän aikaan irroittelemaan pyörää telineestä. Oli mukavaa olla takaisin treeneistä lastenohjelmien vielä pyöriessä, jäi aikaa omaankin rauhalliseen aamiaiseen ja suihkuun... Elämä pikkulapsiperheessä opettaa paljon ajanhallinnasta! :)

Juoksulenkille lähdin tuttuja polkuja ja kiersin pikkukylämme keskustan, mutta koska ohjelmassa oli 800 metrin vetoja, päädyin lopulta urheilukentälle juoksemaan niitä. Juoksuradan oranssi antaa energiaa ja tasaista rataa on mukavan nopeaa juosta. Vetoja tehdessä mieleeni muistui juoksutekniikkaohje päkiäaskelluksesta, ja kun kokeilin sitä tuntui etukenoinen asento vievän heti eteenpäin. Tuo askellus tuntui vähän sipsutukselta, mutta täytyy harjoitella sen kanssa, jos saisin sillä kaipaamaani vauhtia lisää.


Ihana kenttä ja syysaamun raikkaus!

Sunnuntaiaamun pyörälenkillä sain ihailla alkuun kaunista auringonnousua ja nauttia syksyisen kirpeästä aamusta. Tiet ovat parhaimmillaan maantiepyöräilyyn varhaisina aamuina, kun liikennettä on vähän eikä autojen ohituksia tarvitse varoa koko ajan. Tunnustelin matkalla erilaisia tapoja polkea lukkopolkimilla, nostamalla polkimia enemmän ja erilaisia jalan asentoja, mutta tuossa on vielä paljon opittavaa jotta saisin vauhdin kohdilleen. Pyöräilin meren rannalle Tammisaareen ja muistin yhden pyöräilyn ihanuuden: luonnon tuoksut tuntuvat aivan eri tavalla kuin autoillessa. Meren läheisyyden pystyi haistamaan ennenkuin olin lähelläkään rantaa.

Kyllä tämän maiseman ja tunnelman takia kannattaa pyöräillä 40 kilometriä.

Lenkin jälkeen katsoessani RunKeeperin yhteenvetoa lenkistä, jouduin toteamaan että tässäkin on kovasti parantamisen varaa, jotta saan keskinopeuden pysymään korkealla. En ole vielä hankkinut ajotietokonetta pyörään (otan mielelläni vinkkejä vastaan jos tiedätte hyviä!) ja oikean triathlontreenikellon hankinta jää tässä vaiheessa vielä kodin remonttikulujen varjoon... Mutta tuollakin RunKeeperin yhteenvedolla saa hyvän kuvan siitä miten vaihtelevaa vauhti on, ja jälkikäteen voi miettiä mitä siinä 22 kilometrin kohdalla oikein tapahtui, kuin vauhti noin hyytyi... Kuvassa olevassa otteessa on 19 kilometrin kohdalla kääntöpaikka, siinä pysähdyin ottamaan valokuvaa.

Pyörälenkin keskivauhteja matkan puolivälistä.



Kattotelineen avulla säästyy tilaa - ja pyörästä saa myös kauniin sisustuselementin!

Toinen perheenäidin treeniajankohta on tietenkin myöhäiset illat: lyhyelle lenkille lähdin taas tässä eräänä iltana yhdeksän jälkeen ja vedin tiukan treenin, puolikkaana siitä mitä ohjelmassa sanottiin, mutta sitäkin kovemmalla intensiteetillä! :) En ole huomannut myöhäisten treenien häiritsevän unta, pikemminkin treenin jälkeinen hyvä olo ja tyytyväisyys antaa paremmat unet.
 
Mystinen öinen urheilukenttä. Lämpimässä syysillassa on oma tunnelmansa.

No mutta mitäs sitten kun ei pääse altaaseen? Tai avoveteen uimaan? Taantuuko se uintitaito kokonaan... No ei tietenkään, uintitekniikkaahan voi opetella videoilta. Triathlonhaaste-sivukin tarjoaa tekniikkaopastusta, ja Youtube on ehtymätön aarreaitta! Pari suosikkiani uintiasentoa koskien:

 How to breath while Swimming, Head Position in the Water



Fast Swimming Secret Tip - Head Position (2of2):


Reippaita treenejä arjen puristuksessa!
- KatjaHK

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mistä sitä kärsivällisyyttä saa?!


Taas tekee mieli avata pitkäjänteisen työn merkitystä täällä blogissa. Mietin tuossa taas epätoivoissani, että eikö tässä mitään muutosta tapahdu entiseen. En mielestäni kiinteydy tarpeeksi nopealla tahdilla jne. Sitten aloin laskemaan, että hetkinen, ei tässä nyt olla kovin montaa viikkoa taaplattu 100 lasissa tämän projektin tiimoilta. Eli nyt vaan sitä kärsivällisyyttä peliin siihen malliin, että ne pienet askeleet vie kohti isoja muutoksia.
Ja kyllä: otan sen mittanauhan käteen -heti huomenaamuna. Ei se pelko meitä mihinkään vie.

Onko teidän projekteissa tai treenihommissa välillä epätoivon hetkiä? Tekisikö mieli lyödä hanskat tiskiin ja sitten perkeleen voimalla vaan jatkatte eteenpäin?

Mulla on epätoivosta huolimatta kuitenkin kohtuullisen hyvin asiat hoidossa: käyn salilla 3-4 x viikossa, aerobista tulee sen 1-2 ja kaksi lepopäivää on näiden kahden viimeisen viikon aikana ollut viikossa. Koitan saada lepopäivät yhteen, kun pääsen uuden työn myötä rytmiin paremmin kiinni. Syön terveellisesti, muutamia lipsahduksia lukuunottamatta. Kirjoitan ruokapäiväkirjaa. Otan rennommin. Ja motivaatio on kohdallaan! Ja mikä tärkeintä: huomaan kehittyneeni, kaventuneeni ja kunnon nousseen. Mutta pudotettavaa on paljon, kiinteytysprojektiin on tarpeeksi läskiä, joka pitää sulattaa hien katkuisella salilla...joten ei ne muutokset tule kuukaudessa eikä edes kolmessa. Mutta tottakai haluaisin muutosten tapahtuvan juuri tällä sekunnilla!
Millä portaalla Sinä olet tällä hetkellä? Minä olen jo aika korkealla, mutta nyt se vaatii sitä itsekuria pysyä siellä ja kurotella ylimmille portaille voittajana!

Luin tuossa aamulla kivan postauksen täältä. Annan kirjoitus ja etenkin kuvat muistuttivat, että mahdollista tämä on minunkin kohdalla, mutta pitkää siimaa se vaatii. Ensi kesäksi, jos voisin vetää jo tiukahkon PALJETTImekon päälle, kun täytän 40 vuotta :), olisin äärettömän iloinen ja tyytyväinen itseeni. Valmentaja Verho sanookin aina: "ei se rasva hetkessä ole tullut, joten ei sitä hetkessä poiskaan saa". Niin totta -surullisen totta ;D


Viikonloppu alkoi pe iltana tiukalla pyörälenkillä. Menin lähes saman matkan kuin ekalla kerralla, tosin nyt yli 10 minuuttia kovempaa, pienemmillä sykkeilläkin! (Keskisyke 140, korkein syke 171) Poljin ekaa kertaa lukkopolkimilla ja jännitti vähän miten niiden kanssa käy. Mutta hyvin se sujui. Puolet matkasta pidin toista jalkaa irti lukosta, sitten rohkaistuin laittamaan kiinni molemmat. Kesken matkan alkoi vasen jalka kramppaamaan, jouduin pysähtymään hetkeksi venyttelemään ja hieromaan jalkaa. Eilen kävin salilla ja tänäänkin tein salitreenin. Hyvä viikonloppu kaiken kaikkiaan.



Treenien ohessa kävin myös katsomassa juniorin säbätreenejä, tupperware kutsuilla ja ystävän vauvaa katsomassa normaalin kotoilun lisäksi.

Treenistä pienen pikaehostuksen jälkeen kutsuille kaverille, asu olikin ihan hauska. Ja pisteenä iin päälle: eriväriset sukat ;D


                                                          Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille!
                                                                                  Ekaterina

maanantai 9. syyskuuta 2013

GT maantiepyörä kotiutui mulle!

Hei hoo pitkästä aikaa! Netti sanoi itsensä irti eräänä kauniina syyspäivänä ja sen jälkeen onkin ollut osaltani hiljaista täällä. Tulee melkoisen kädetön olo heti, kun netti on katkipoikkikiinni. Ja nyt vasta hokasin, että voin jakaa kännykästä netin koneelle -pahvi mikä pahvi ;)

Salitreenit pelittää mainiosti. Olen tyytyväinen kehitykseen, saan lisätä painoja ihan kiitettävästi joka kerta. Nivelet on kestäny tosi hyvin ja tuntuu, että olen oikealla tiellä. Kärsivällisyys palkitaan, kun jaksaa odottaa kehittymistä eikä odota tuloksia heti huomiseksi. Tuskallisia hetkiä olen toki kokenut, kun puntarin lukema ei liikahda alas (eikä ylös) tai maha ei tunnu pienenevän sitten millään ilveellä. Kiinteytymistä tapahtuu koko ajan. Kuvia ei ole, koska treenaan yksin enkä jaksa näitä peilinkautta otettuja tuotoksia kauheasti tänne latailla. Kotona taas valokuvaajaminäni ei ole tyytyväinen perheen ottamiin kuviin minusta -vaikka ne varmasti täysin realistisia ovatkin :D (ja ehkäpä juurikin siksi).

Olen kytännyt itselleni maantiepyörää käytetyiltä markkinoilta. Mikään ei tuntunut täysin hyvältä ja mietin jo passaamista. Mutta sitten veljeni sanoi, että työkaveri on myymässä maantiepyörää ja se olisi varteenotettava vaihtoehto. Veli testasi pyörän ja hyväksi havaitsi. Rasvasi ja huolsi pyörän lähetyskuntoon ja hieroi kaupat puolestani. Ja nyt olen onnellinen GT maantiepyörän omistaja!

Tässä pyörä on veljeni pihassa huollossa.Olin myyty tälle ihanalle yksilölle heti tämän kuvan nähtyäni :)

Mies noukki pyörän Helsingistä ja lähdimme seuraavana päivänä juhlimaan häitä pyörä katolla ;)


Ja eilen, vihdoin pääsin testaamaan miltä ajaminen tuntui. HUIKEAA! Ihan mahtava meno vrt. maastopyörä. Satula oli hitusen liian matalalla enkä saanut tällä ekalla lenkillä kunnolla voimaa polkemiseen. Sykkeet nousi liian isoiksi mäessä, mutta muutoin pysyi kohtuullisina. Ja mikä kait tärkeintä, että syke tasoittuu nopeasti, vaikka menisi hiukan liian koville jossain kohtaa. Kuuntelin tsemppiä antavaa musaa lenkin aikana ja kyllä kunnon biitit tuo mainiota tsemppiä tekemiseen. Eka lenkki ei ollut järin pitkä, eikä edes tuskainen. Opettelua vielä koko homma. Pyöräilyhousut on ostettu ja pyöräilykengät lukkopolkimiin on tulossa kaverilta lainaan. Setti siis valmis! Jippiii!

Lenkin jälkeen mies sääti satulan oikealle korkeudelle ja käänsi tankoa hitusen verran ylöspäin. Nyt alkaa olla varmasti viimeiset viikot maantiepyörän selässä tälle vuodelle.  Onneksi pyöräilyä ei tarvitse lopettaa kokonaan talvellakaan, meillä on nimittäin autotallissa traineri, jonka päälle pyörä nostetaan ja sitten vaan poljetaan. Trainerilla polkeminen on jonkun opuksen mukaan tehokkaampaa kuin maantiellä ajaminen. Tiedä sitten, mutta hyvät pohjat saa rakennettua telkkarin hömppäviihdettä katsellen ;)

 
Loppukevennys: 
Satula on melkoisen kapea ja mietin kuvien perusteella ääneen miten sen satulan löytyy ahterin uumenista. Uhkasin ostaa jonkun leveän silikonisatulan itselleni ja tuunata sellaisen pullukalle sopivan kiiturin. Perhe ja parit ystävät repesivät, ja jo alkoi sataa vinkkiä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Poikani (15 v. ) totesi eilen ettei satula näy, kun lähdin polkemaan ja meinasi viritellä mulle pleksistä satulaan lisäosan reunojen kera. Oishan se aika noloa tulla triathlon viestissä vaihto-osuudelle ja etsiä satulaa äässin pohjalta ;D

Ps.
Sain muuten pyörälle toisenkin käyttäjän. 15 v halusi käydä testaamassa pyörää ja innostui tosissaan! Ei lainkaan huonompi homma. Tyyppi menee aika paljon kovempaa kuin äitinsä, mutta ei se haittaa. Katsotaan ensi kesänä uudestaan mikä on tilanne ;)


                                                                 Ekaterina


Hiki pintaan, huolet syrjään!

Maanantaiaamu aukeaa ankeana ja sumuisena. Kahvi maistuu mutta muuten takkuaa, asiat pyörivät mielessä ja viikon aloitus tuntuu raskaalta. Viikosta on tulossa kiireinen ja raskas, tiukka deadline töissä ja lastenhoitojärjestelyissä toivomisen varaa... Väsyttää ja harmittaa.

Päätän tehdä tehotreenin heti aamuun, reilut 20 minuuttia heilumista kahvakuulan ja oman painon kanssa. Jumppakassi mukaan ja matkaan. Jo pelkästään salille meneminen virkistää: valoisaa, avaraa, muita reippaita ihmisiä, ihanan värisiä kahvakuulia... (mutta ne värikkäät ovat niin kevyitä, että työkalukseni valikoituu harmaa 16-kiloinen). 

Hetkessä hyvä mieli!

Lyhyt lämmittely hyppynarulla, sitten töihin: heilautuksia, kyykkyjä, burpee-hyppyjä, punnerruksia, linkkuveitsiä, vartalonkiertoa. Tuttu 40:20-jako, minuutin aikana yksi liike läpi ja "levon" kautta seuraavaan. Teen kolme kierrosta, mutta maanantain aamukunto on vähän hitaalla ja levähdän hetken kierrosten välissä. Selkä on hiukan kipeä, johtuisiko viikonlopun korkokengillä keikkumisesta, joten venyttelen myös takareisiä ja alaselkää.

Ja heti on parempi mieli! Ensimmäisistä hikipisaroista alkaen pirteys löytää myös maanantaiseen mieleen. Koko treeni vei noin puoli tuntia ja salireissun kanssa viivytti töihin menoa vajaan tunnin. Liikunta on paras lääke myös mielialan kohentamiseen!

Keventäjät-sivulla vähän enemmän juttua asiasta:
Liikunta kohentaa mielialaa

Säännöllisen liikunnan on havaittu olevan tehokas keino lievittää masennuksen oireita. Kolmekymmentä minuuttia aerobista liikuntaa neljä kertaa viikossa on yllättäen yhtä tehokasta masennuksen hoidossa kuin kognitiivinen terapia tai masennuslääkkeet.

Onneksi en yrittänyt piristää itseäni aurinkoisella dallaspullalla, se olisi ollut kerrassaan tuhoisaa... :)

Pirteää viikon alkua!
Katja H-K

torstai 5. syyskuuta 2013

Paino haltuun! (hitaasti mutta varmasti)

Viime talvena painoni huiteli tasaisesti 70 kilon molemmin puolin. Kilot alkoivat karista pikkuhiljaa tehokkaan treenin ja järkevämmän syömisen seurauksena. Kesäkuun alussa, jolloin aloitin varsinaisen kestävyysurheilukauden, painoin vielä 67-68 kiloa. Asetin silloin tavoitteekseni tiputtaa 4 kiloa syyskuuhun ja synttäripäivääni mennessä: täyttäisin 37-vuotta 65-kiloisena.

Tarkkaa painon arviointia varten hankin myös kunnollisen vaa'an jossa on digitaalinäyttö ja bodyanalyysitoiminto (saan tietää myös rasvaprosentin, kosteuspitoisuuden, luiden painon, perusaineenvaihdunnan, jne.). Yritän saavuttaa oikeat mittani helposti ja hauskasti, ilman kieltoja ja itseni kiusaamista: paljon liikuntaa ja hyvää ruokaa - tarkoittaen ravitsevaa ja energisoivaa arkiruokaa ilman hifistelyjä, sekä pientä herkuttelua. Viime lauantai alkoikin aurinkoisena kun vaaka todisti suuntani oikeaksi: 64,6! ja vielä on synttäriinkin viikko matkaa... :)

Tavoite saavutettu! :)


Ruokien suhteen noudatan neljää yksinkertaista ajatusta:
- paljon kasviksia
- paljon proteiinia
- hyvälaatuisia hiilihydraatteja
- herkut puoliksi ja pieniksi
Välipaloja ja vesipulloa pidän aina mukana, esim. omena tai banaani riittää hyvin iltapäivällä jos kuuden aikaan on kunnon päivällinen. Ei mitään pikadieettiä, ei hifistelyä tai kieltolistoja ja oikeaan suuntaan mennään - hitaasti mutta varmasti!

Kuvassa yksi suosikkilounaani, kanasalaatti jossa on runsaasti kasviksia, kanaa ja hyvälaatuista täysjyväpastaa. Annos on suuri, koska sellainen täyttää. Pieni annoskoko jättää vähän vihaiseksi ja kohta on taas nälkä. Kylläisenä ei tee mieli makeaa ja päivällistä jaksaa odottaa ilman välimässytystä. 

 
Lounaaksi voimaa, väriä ja virkeyttä.





Kolmas tärkeä tekijä painonhallinnan kannalta on uni. Väsyneenä tekee koko ajan mieli makeaa. Nykyinen työmatkani edellyttää heräämistä kello viisi (kyllä, 5:00, jopa 4:55) aamulla, jotta ehdin junaan ja työpaikalle tekemään täyden työpäivän, kunnes taas iltapäivällä pitää kiirehtiä junaan, jolla ehtii ajoissa hakemaan lapset tarhasta... Siksipä nukun aina junassa: parhaimmillaan aamujunassa puolisen tuntia ja iltapäiväjunassa jopa koko tunnin matkan, mutta vartinkin nokoset auttavat jaksamaan illan pyörityksen ja iltatreenit. Kuvassa vähän tietoa nokosista:


Reipasta alkusyksyä!
Katja HK


tiistai 3. syyskuuta 2013

Joroisille! 317 vrk / 15 h / 3 min / 50 s... and counting

Ilmoittautuminen Finntriathloniin Joroisille alkoi sunnuntaina kello 12. Olin yhtenä kuormittamassa palvelinta ja oma kirjautumiseni vei noin kolme varttia. Mieheni jätti ilmoittautumisen maanantaille ja hirveän paniikin, sähellyksen ja tuplabuukkauksen jälkeen hänkin on mukana!

Meiltäpäin on lähdössä kunnon karavaani kohti Joroista heinäkuussa 2014: kaksi perhettä, kolme kisaajaa, viisi lasta, yksi huoltaja: Katja Ekaterina lupautui katsomaan lapsukaisia ja hän on varmasti myös joukkueemme paras henkinen ja fyysinen valmentaja loppumetreillä. Katjalla taitaa olla vanhana kilpahiihtäjänä enemmän kokemusta kisoista kun meillä kolmella aikuisena aloittaneella yhteensä. Itselläni Nastolan perusmatka oli kesän neljäs kisa, tunneissa kisakokemusta on noin kahdeksan tuntia... :) 

Mitä siellä Finntriathlonissa on sitten tarkoitus tehdä? Meillä on ohjelmassa triathlonin puolimatka eli 1900 metriä uintia Valvatus-järvessä, 90 km pyöräilyä Joroisten ja Rantasalmen välillä kahtena kierroksena ja siihen päälle puolimaraton, kolmena 7 kilometrin lenkkinä. Siinä riittää tekemistä moneksi tunniksi, uskoisin käyttäväni tuohon aikaa noin 6:15-6:30 ja miehet ehkä hiukan vähemmän. Nyt on vain saatava juoksuvauhti ja pyöräilykunto huippuunsa! Uintia treenaan tietenkin myös, mutta se ei ole minulle kriittisin alue.

Uskonkin että triathlonin suosio perustuu ainakin osittain siihen, että jokainen kisaaja voi kilpailuissa nauttia taidoistaan ja nopeudestaan omalla vahvuusalueellaan. Samalla saa mukavaa haastetta heikompien alueiden kehittämiseen. Itse olisin juoksukisoissa aika surkea, löntystäisin viimeisen kolmanneksen tai neljänneksen mukana, mutta riathlonissa voin nauttia siitä että olen omassa sarjassani (siinä loppukolmanneksessa :)) kohtalainen uimari!

 Lisää juttua treeneistä on tulossa pian, kun pääsen kokeilemaan Triathlon Haaste -virtuaalikoutsia.

Joroisten puolimatka on tosiaan jo täynnä, jopa YLE uutisoi asiasta:
Triathlonin suosio huipussaan - Joroisten ensi kesan puolimatkat tayttyivat alle vuorokaudessa

Kesän 2014 kisoja odottaessa vielä muutama muisto viime kesän yhdestä parhaista tapahtumista, Porvoon TirmoTristä:  

750 metrin jälkeen merestä ylös...
...ja pyörälle, 20km maantietä. Triathlonin kilpailuasu on oikeasti hillittömän kätevä sprinttimatkalla, kun kaiken voi tehdä samassa puvussa.

Viiden kilometrin loppuverryttelyn jälkeen maalissa!