torstai 29. elokuuta 2013

Treenimusaa!

En ole todellakaan mikään musiikin asiantuntija saati edes suurkuluttaja. Kuuntelen yleensä radiosta tulevaa musiikkia enkä koskaan oikein edes muista laulajien saatika kappaleiden nimiä.
Mutta treenaaminen suorastaan huutaa musiikkia seurakseen ja olenkin pitkin aikaa lataillut iTunesista kappaleita ja siirrellyt niitä iPodille.

Tuossa huhuilinkin jossain postauksessa teidän treenimusaa. Olisi nimittäin kiva kerätä kattava musiikkilista, josta jokainen voisi poimia omille soittimilleen mieluisimmat.


Aloitan listan näillä kappaleilla:

*Ai Se Eu Te Pego /Michel Teló
*Black Diamond /Stratovarius
*Butterfly /Crazy Town
*Hips don´t lie /Shakira (Shakira soi Venäjällä asuessamme jatkuvasti salilla ja kaupoissa, joten tässä on vähän nostalgiaakin)
*It´s like that /Run DMC (oikein hyviä muistoja teiniajoilta!)
*Macarena (baarimusamuistoja -90 luvulta)
*Smooth Criminal /Alien Ant Farm
*Paint It Black /Smack (tämä on alkuperäisesti jonkun muun kappale, mutta pidän tästä versiosta)
*Waka Waka (jälleen Shakiraa)
*Syypää sun hymyyn /Cheek (saa vaan hyvän fiiliksen aikaan!)
*Bye Bye Beautiful /Nightwish
*Pump It /The Black eyed peas
*Mutter /Ramstein
*The Final countdown /Europe (-80 luvun muistoja)
*Feel this moment /Pitbull /Christina aguilera

Toivottavasti linkit toimii :)

Laittakaa ihmeessä omia suosikkejanne kommenttikenttään niin saadaan uusia kivoja suosikkeja listalle ja treenit sujuu rytmikkäästi!

Illan kevennys: olin lähdössä salille ja radiosta tuli jälleen kerran tosi hyvä kappale, jota en tunnistanut. Fiksuna ajattelin soittaa miehelle ja kysyä mikä kappale on kyseessä. Noh, mies vastasi puhelimeen kappaleen juuri loputtua ja aloin lallattelemaan ja hyräilemään "melodiaa" daaadadaalalaalaapiidipaadipuu puhelimeen ja arvata saattaa ettei siitä ottanut selkoa edes hyräilijä itse. Sitten tajusin, että Radio Aallolla on soittolista, josta voi etsiä kanavalla soitetut kappaleet.  Kappale oli: Fastball ja The Way :)

studio adeleide/Katja

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Treenikalenterin suunnittelua ja perhe-elämän haasteita

Olen uuden edessä. Tai itseasiassa olemme koko perhe uuden edessä.
Viimeiset pari vuotta olen tehnyt sairaanhoitajan keikkaa Norjaan, maahan, jota rakastan ja jossa ollaan asuttu useampi vuosi. Nyt tuleekin sitten muutos moneen asiaan! Sain päivätöitä Suomesta ja jo se on melkoisen ihmeellistä ettei tarvitse olla iltaisin ja viikonloppuisin töissä :)
Päivätyö mahdollistaa myös paremmin suunnitellut treenit ja syömiset :) En voisi olla innokkaampi!

Perheemme on ööö melkoisen aktiivinen. Kolme lasta (15, 10 ja 6 v) ja kaikilla on jos jonkinlaista harrastusta: laskettelua, tanssia, kuvataidekoulua, akrobatiaa, puu- ja metallitöität, lenkkeilyä, säbää....
ja tähän lisätään sitten vielä meidän aikuisten treenit. Mies harrastaa triathlonia ja treenaa monipuolisesti usean kerran viikossa. Sitten on nämä minun viritykset. Mutta hyvin me selvitään!
Jotta tätä kokonaisuutta olisi helpompi hallita niin päätettiin tehdä treenikalenteri, jossa meille vanhempien treeneille on varattuna tarpeeksi aikaa 4-5 kertaa viikossa.
Tätä palettia helpottaa toki se, että isommat lapset kulkevat harrastuksiin ihan itse, kuljetettava on vain tätä eskarilaista. (Talvella meillä on sitten vuoroilloin laskettelurinnenakki...)
Ei ollenkaan suorittamisen makua ;)

Uusi työ tuo tullessaan myös hyvin naisellisen pulman. Vaatepulman! Kun on liikkunut viime  vuodet ajat pelkissä treenikamppeissa niin on tosi hankalaa edes tajuta mitä mahdollisuuksia pukeutumisessa onkaan. Housuja? Paitoja? Rentoa? Asiallisempaa? Kengät? Voi hyvänen aika! Olen ihan pulassa ja uusi työ alkaa jo maanantaina. En voi sinne mennä tämän näköisenä vaikka kuinka haluaisin :)

Kävin Tukholmassakin viikonloppuna ja tarkoituksena oli tehdä muutama täsmäisku kauppoihin. Ehkä arvaattekin mitä ostin? Treenitoppeja! (kun halvalla sai, vain n. 10 e /kpl Röhnish ja Nike) Hah! Olen toivoton tapaus.

Tällä kertaa tällainen hyvin rento postaus, toivottavasti jo huomenna saan pienen videon maastopyöräilystä tänne :) Viikonloppuna viimeistään!
                                                        
                                                                   Ekaterina

Ps. tänään en päässyt treenaamaan, koska kärsin yöstä asti ja pitkälle päivään kovasta pääkivusta :/

tiistai 27. elokuuta 2013

Perusmatkalla Nastolassa

Kesäkuun alussa kahlasin varovasti Vantaan Kuusijärveen ensimmäiselle minitriathlonilleni. Uin 200 metriä kovempaa kuin normaalisti altaassa, kiirehdin maastopyörälle jolla poljin suoraa ja melko tasaista autotietä edestakaisin 14km verran ja lopuksi pinkaisin lenkkipolulle, jolla taitettiin 2,5 kilometrin lenkki. Kyseessä oli Vantaan kokeile triathlonia -sarja. Uinnista nousin kolmantena, mutta maalissa olin 12. Päivä oli helteinen ja pyörä raskas, juoksuun lähdin läkähtyneenä, mutta onneksi reitti oli mukavan varjoisa ja maali lähellä. Samaan aikaan kun meidän sarjamme tuli maaliin, rannalle kerääntyivät perusmatkalle lähtevät naiset ja miehet. Joukossa oli Alexander Stubb ja Baba Lybeck, ihailin ja ihmettelin miten jotkut pystyvät uimaan  p u o l i t o i s t a  kilometriä järvessä! Perusmatkan mitat (1500/40/10) tuntuivat muutenkin kunnioitettavilta... Ehkä ensi kesänä, jos treenaan oikein kovasti..?!

No niinpä vain Kiskon sprinttimatkan (500/20/5) jälkeisenä yönä selailin uusia kisoja ja ilmoittauduin Porvoon Tirmo Triathloniin (750/20/5) ja jonkin kumman rohkeuden puuskan myötä myös Nastolaan "olympiamatkalle" joka triathlon-kalenterissa oli merkitty 1300/37/9. Se tuntui nippa nappa mahdolliselta, ja hyvältä haasteelta kesän treenejä ajatellen. Yllätys olikin suuri, kun havaitsin ilmoittautumisen jälkeen, kilpailuohjeita uudestaan ja uudestaan selatessa, että matkaa oli pidennetty "vastaamaan tavallista perusmatkaa" ja edessä olisi 1500 metriä järvessä, 40km maaseutupyöräilyä ja päälle kympin juoksu. Huh! Aloin treenaamaan ensisijaisesti juoksua ja suuri saavutukseni oli, kun pääsin kympin alle tunnin. Toinen tärkeä etappi oli matkojen pidentäminen, joista kesän pisimpänä 15km lenkki omalla mukavalla matkavauhdillani (6:30/km). Pyöräilyä en ehtinyt treenata juuri lainkaan ja lukkopolkimet ja ajokengät sain hankittua vasta Nastolan kisaa edeltävällä viikolla - pyöräilin lopulta tavallisilla polkimilla ja juoksulenkkareilla.

Lauantaina 24.8. heräilimme majapaikastamme Lahdessa ja lähdimme koko perheen voimin kohti Nastolaa. Kyseessä oli jo neljäs triathlonkisani (ja neljäs urheilutapahtumani ylipäätään, ellei koulujen välisiä viestikisoja lasketa mukaan) enkä jännittänyt enää aivan niin pahasti kuin ensimmäisiin kisoihin lähtiessäni. Pystyin jopa syömään aamupalaa. Kisatoimistosta hain numerot, printit ja muuta kisakamaa, sitten pyörä ja varusteet kohti vaihtoaluetta. Vaihtoalueena toimi urheilukentän pääty, joka oli tilava ja helppo hahmottaa. Varusteiden penkomista ja järjestämistä, pyörä telineeseen ja vaihtokamat siististi omalle paikalle. Kisoissa jännittää matkan lisäksi asut: "pitäiskö mulla olla jouksutrikoot täällä vai tässä ja mitä mä laitan märkäpuvun alle, tämän topin vai puvun ja pitääkö märkäpuvun nyt jo olla päällä?" Koin hetkellisen "minä en nyt todellakaan kuulu joukkoon" -tunteen, kun katselin muiden kisaajien superhienoja lukkopolkimia ja pyöräilykenkiä... Mutta ei osallistuminen onneksi ole vain välineistä kiinni!

Valmisteluja vaihtoalueella. Energiageelit teipillä kiinni pyörän tankoon.

Kisainfon ja viimeistelyjen jälkeen otettiin suunta kohti järven rantaa,  jossa kunnioittavan kaukana siinsi ensimmäinen kääntöpaikka... ja toinen oli vielä kauempana. Kisaajia oli tässä perusmatkan lähdössä noin 130, joten levittäydyimme pitkin rantaviivaa ja etsin oman paikkani aivan vasemmasta laidasta. Uintireitti kulki myötäpäivään, jota pidän miellyttävänä suuntana, koska hengitän useimmiten oikealta. Uinti lähti sujumaan mukavasti, keskityin pitämään oman tahtini ja välttämään repimistä. Uintikaverit tuntuivat ajautuvan kauas omasta reitistäni ja meno olikin aika yksinäistä, vain ensimmäisen kääntöpaikan tuntumassa oli sen verran ruuhkaa, että joutui varomaan törmäystä.

Vauhtini uskoin olevan noin viimeisen kolmanneksen tuntumassa, kärki oli kadonnut mutta uintikavereitakin vielä riitti. Noin kilometrin kohdalla huomasin vauhdin hidastuvan ja fiiliksen laskevan, uintiasento oli tipahtanut joten keskityin korjaamaan tekniikkaa jännittämällä keskikehoa ja tehostamalla potkutyötä. Se tuntuikin auttavan, ja myös henkinen tsemppi parani heti kun vauhti tuntui kasvavan hitusen. Loppusuoralla otin viimeiset 200-300 metriä reippaammin, ja koin lähes "plaaniin nousun", jonka olen päässyt joskus kokemaan uima-altaassa kovassa vauhdissa. Parhaimmillaanhan uinti on vain liitoa veden pinnassa :) Rannassa aika oli 30 minuuttia (kuulin tämän vieressä nousseen miehen tsemppikaverilta) ja kellonikin näytti 30:10. Matkalla seuraavalle ajanottopisteelle kiskoin märkäpukua pois päältä ja pysähdyin juomaan juomapisteelle, siksi virallinen uintiaika on 33:00 - mutta toisaalta T1 vaihtoaika suht lyhyt (1:45). 


Lähdössä. 
Pyöräilyreitti kulki upeissa maisemissa. Kisainfossa oli varoiteltu reitin mäkisyydestä ja sitähän se olikin, mutta mahtava keli ja kumpuilevat maalaismaisemat pitivät ainakin oman mieleni korkealla. Pyöräilijöitä tuli jatkuvasti ohitseni, jo ensimmäisten kilometrien aikana kolme neljä, sitten yksitellen lisää... aina kun päätin, että tuon selän pidän nyt edessäni, en päästä näkyvistäni, niin se karkasi! Pyöräilyssä minulla on siis rutkasti parannettavaa. Yritin lisätä menovettä koneeseen nauttimalla yhden kofeiinipitoisen energiageelin jo alkumatkasta, mutta se päätyi pääosin pyörän vasempaan kahvaan, jarruun ja vaihtajiin. Energiageeleistä tulee muutenkin vähän paha olo niiden siirappisuuden takia, joten lopulta pullo urheilujuomaa ja kofeiinipitoinen urheilupatukka olivat reissun paras retkilounas.

Pyörämatkalla näin yhden kisaajan vaihtavan pyörän kumia ojan pientareella, toinen ajeli välillä takaisin päin ehkä kaveriaan odotellen. On hyvä muistaa tuloksia katsoessa, että matkalla on voinut tapahtua jotakin mitä aika ei kerro. Oman pyöräilyvauhtini tiesin etukäteen olevan noin 30km/tunnissa, joten seurasin kellon kanssa matkaa (reitillä ei ollut kilometrikylttejä), ja oletin olevani perillä noin ajassa 1:20. Aika kuitenkin kului kuin siivillä maalaismaiseman mäkiä noustessa, ja kisakeskus alkoi häämöttää edessä vasta pitkälti tämän jälkeen. Pyöräilyajakseni tuli lopulta 1:32:28, mikä on sopivan karvas pettymys tehostamaan syksyn pyöräilytreenejä.

Juoksuvaihtoon tultaessa olo oli reipas, vaihdoin vähän vaatetta ja lähdin perheen tervehtimisen ja kannustuksen siivittämänä matkaan. Lähtiessäni lenkille ensimmäiset kisaajat tulivat jo vastaan. Perusmatkan kärkisijat menivät naisille jotka taittoivat matkan alle 2,5 tunnin (2:25:54-2:29:59). Miesten kärki teki matkan ajassa 2:06:38-02:15:27.

Juoksin omaa tasaisen hidasta matkavauhtiani ja nopeampia ihmisiä pyyhälsi ohi. Mietin pitkin matkaa pystyisinkö juoksemaan kovempaa, mutta lopulta energia meni tässäkin juoksurytmissä pysymiseen ja henkiseen tsemppaamiseen. Reitti oli mukavan polveileva, osin päällystettyä tietä ja osin hiekkatietä järvimaisemissa. Välillä jalat tuntuivat aika väsyneiltä, mutta juomapisteet ja niissä tarjoiltu suklaa auttoivat jaksamaan.

Pyöräilypettymyksen jälkeen yllätyin, kun huomasin tulevani perille kisakeskukselle tavoittelemaani aikaan 3tuntia 15min. Jalat kantoivat, kisakeskuksen läheisyys sai mielialan kohoamaan ja yritin jopa pientä loppukiriä... mutta sitä ei vain irronnut! Hölköttelin maaliin ja tuuletin suoritukselleni, perhe vaikutti (ymmärrettävästi) jo hieman pitkästyneeltä yli kolmen tunnin odotukseen.

Maalissa!

Olin arvioinut etukäteen ajaksi jotakin 3:15 ja 3:30 väliltä: uinnille reilun puolisen tuntia, pyöräilyyn 1t 20min, juoksuun tunnin ja "triathlon-lisäksi" (väsymyksen ja vaihtojen piikkiin) 20-30min. En olisi ollut aivan pettynyt vaikka olisin tullut maaliin viimeisenä, tai joutunut kävelemään osan juoksumatkasta (tai ehkä olisin sittenkin...) Pysyin uinnissa ja juoksussa omassa tasaisessa vauhdissani, samassa minkä olisin tehnyt erillisinä lenkkeinä. Pyörällä olisi pitänyt päästä lujempaa, mutta reitti oli kyllä kovin mäkinen. Juoksunopeutta pitää myös saada lisää. Nyt onkin hyvä paikka kysyä itseltään, juoksenko kympin lenkin "täysillä", jos normaalisti käytän siihen samaisen tunnin ilman näitä uinnin ja pyöräilyn alkulämmittelyjä :)



Tuloksia. Omat aikani ovat rivillä Raasepori ja muiden yli kolmen tunnin kilpasiskojen aikoja vertailun vuoksi. Ensimmäisenä on uintiaika esim. 33:00, seuraava on vaihtoaika 1:45, pyöräilyaika 1:32:28, toinen vaihtoaika 2:56, juoksuaika 1:03:04 ja lopuksi kokonaisaika. Oma sijoitukseni oli 22/28.

Olen todella iloinen siitä että uskaltauduin perusmatkalle jo tänä vuonna ja kisasta jäi kivasti hampaan koloon syksyn ja talven treenejä siivittämään. Seuraavaksi ohjelmassa on puolimaraton Itämerimaratonilla lokakuun alussa, ja tietenkin kisailmoittautuminen Joroisten Finntriathlonin puolimatkalle!  

Kovan luokan kisaraportti teräsmiessarjasta löytyy täältä, "Mailanvarresta lenkkipoluille" -blogista:
Triathlonin täysmatka Pajulahdessa

Sinulle joka nyt innostut triathlonista, luepa tästä lajitoverin tarina ja treeniohjeita:
Näin tehostat triathlontreenejäsi





perjantai 23. elokuuta 2013

Pikatreeneillä perusmatkalle

Pelonsekainen jännitys nostaa päätään, varusteet on pakattu ja ohjeet sekä reittikartat printattu. Viimeisetkin uudet varusteet ovat saapuneet postissa (mm. pyöräilykengät, lukkopolkimet) ja odottavat vielä tämäniltaista testausta ja huomista tulikoetta (edit: en sitten ryhtynytkään kylmiltään ajamaan uusilla kengillä ja polkimilla, ne jäävät syksyn treeneihin).

En ole ehtinyt treenata kunnolla, en ole ikinä ennen polkenut lukkopolkimilla, en ole koskaan uinut 1500 metriä yhteen menoon (muistaakseni). Kesäloman luoma harha siitä, että ehtisin kasvattaa kestävyyskuntoa ja totutella avovesiuintiin loppui töiden alettua. Alkuviikkoa väritti kevyt vatsatauti ja loppuviikkoon on mahtunut sitten vain pari pikatreeniä - joista olen kyllä ottanut kaiken irti! :)

Huomenna on edessä ensimmäinen triathlonin perusmatkani (1500/40/10) Nastolassa. Reitti on onneksi ihana, me perusmatkalaiset saamme tehdä yhden lenkin järvessä, pyöräillä myötäillen järven ympäri ja juosta "sinne ja takaisin" lenkkipolulla, kun täysmatkalaiset (samaan aikaan järjestetään täysmatkan SM-kisa) joutuvat suhaamaan reittejä eestaas monta kertaa. Perusmatkan kartta


No, niillä mennään mitä on, eli huonostikin valmistautuneena olen kuitenkin valmistautunut, odotan innolla "kaunista kesäpäivän viettoa" (kuten Stubb Hesarissa totesi) ja aion tehdä parhaani, mutta ennenkaikkea päästä maaliin. Osallistujia on tulossa perusmatkalle runsaat sata, ei haittaa vaikka olisin sadas! (Pääsin maaliin, en ollut aivan viimeinen ja kelloni näytti aikaa 3:13:47. Viralliset tulokset tulevat myöhemmin samoin kuin kisaraportti :))

 Kun aika on kortilla, on pakko ottaa kaikki irti niistä treenimahdollisuuksista mitä on. Eilen illalla (laitettuani lapset nukkumaan) ahkeroin tämmöisen 20 minuutiin kuntopiirin, HIIT-henkisesti:
  • sivuheilautuksia kahvakuulalla
  • kyykkyä kahvakuula käsissä 
  •  linkkuveitsiä
  • etunojapunnerruksia
  • burpee-hyppyjä
  • vatsarutistuksia
- 40sek jokaista liikettä täysillä, välissä 20sek. lepo (joka kyllä useimmiten hukkaantuu asennonvaihtoihin)
- kolme kierrosta 

Tuosta tulee tosi hyvä olo, ja hiki lentää kuin olisi pitemmänkin treenin tehnyt.

Kauniita loppukesän päiviä ja hikisiä treenejä! :)

KatjaHK

keskiviikko 21. elokuuta 2013

IIIIK, Hikeä! Apua, hengästyttää!


Kävin tuossa viime viikolla erään kylpylän salilla ja arvatenkin sali oli varsin moderni. Yllätyksenä ei myöskään tullut se miten porukka treenaili hyvin flegmaattiseen rauhalliseen tahtiin tv:ta katsellen ja lehtiä lukien. Koitin silti vetää oman treenini samalla intensiteetillä mihin olen tottunutkin. Mutta vaikeaa se eittämättä oli, sillä ähinät ja puhinat ei jostain syystä sopineet tuon salin imagoon. Salilla kuului olla hienosti ja sivistyneesti. Ja salilla ei kellään näyttänyt olevan edes hiki.
Kaksi rouvaa tekivät siinä laitteissa liikkeitään ja keskustelivat lopuksi siitä "miten kauheaa, kun tulee hiki" "ja miten tämmöinen liike (omalla painolla kyykkyä) voi tuntua raskaalta, että ihan hengästyy?" Ööö, olenko ymmärtänyt treenaamisen ytimen ihan väärin.
Kuuluuko hiki vain aurinkorannalle? Eikö treenatessa saa tulla hiki ja miksi ihmeessä se ei tunnu minusta yhtään kauhealta? 
 No en tosissaan tietenkään tällaista pohdi, mutta en voi väittää ettenkö ihmettele treenaajien asennetta. On toki ihan mahtavaa, että ihmiset liikuttaa itseään, hikeen tai ei, jos kuitenkin haluaa tuloksia ja kehittyä niin hiki on ihan hyvä juttu ja se että väsyy!
Treenatessa kuuluu väsyä, sydämen pitää saada rasitusta ja hikikin tulee. Aamen.

Kirjoittaessa ei tule hiki, mutta treenatessa tulee. Olen treenin aikana ja jälkeen kuin uitettu koira!
kuva: Studio Adeleide/Katja

Johdannon (ja taas kirjoitan maratonpostausta;) jälkeen päästäänkin siihen miltä treenin kuuluisi tuntua ja miten saadaan tuloksia aikaiseksi.
Ensin on se tavoite! Sen pohjalta tehdään ohjelma ja sitä noudattamalla ja aina aika ajoin justeeraamalla saadaan koneisto kehittymään.
Koska tällä hetkellä teen eniten salitreeniä niin voin aloittaa vaikka siitä.
Salilla kannattaa ehdottomasti käydä, se lisää tutkimusten mukaan elinikää, kun lihakset on hyvässä kunnossa. Minun oma mummoni +80 v. käy kuntosalilla Inarissa muiden eläkeläisten kanssa. Taksi hakee heidät kotiovelta ja tuo salin jälkeen kotiin takaisin. Ihan mahtavaa toimintaa kahvittelun ja tv:n katsomisen jatkeeksi!

Salitreenissä on tärkeää muistaa ettei vedä samalla kaavalla ja samoilla painoilla aina vaan.
On hyvä 1) varioida treenejä sillä muuten lihasten hermotus ei saa uusia ärsykkeitä ja kehitys ei ole tehokasta tai voi jopa stopata.
2) pitäisi muistaa  lisätä painoja!
Naiset harvoin uskaltaa kokeilla isommilla painoilla lihasten kasvun ja lihaskivun pelossa. Ihan turhaa. Ei naisten lihakset kasva niin nopeasti kuin miehillä. Ja kun saa läskin lihasten päältä sulamaan niin samaan läskimäärään mahtuu ihan mukava määrä tiivistä lihasta tilalle :)
3) Mainio ohjesääntö on: kun saat esim. 10 toistoa x3 jotain liikettä tehtyä x painomäärällä kivuttomasti niin lisää painoja esim. yhdellä pykälällä koneissa / 10 kg esim. jalkaprässissä ja vaikka 1 kg hauisväännössä. Teet liikkeitä näillä uusilla painoilla toistoja sen minä jaksat (vaikka vain sen 4x3) niin monta viikkoa, että saat jälleen 10 toistoa x3.  Ja sitten lisäät jälleen painoja. Huomaat kehityksen ja kropan kiinteytymisen todella nopeasti!
Itse treenaan kolmeen jaetulla ohjelmalla 3-5 kertaa viikossa. Treenatahan toki voi myös vain yhden kerran viikossa, silloin pitää vaan tehdä koko kroppa kerralla.
Ainiin ja: 4) pitää muistaa syödä, ennen treeniä jotain kevyttä ja treenin jälkeen kahden tunnin sisällä päivän isoin ateria! Ja proteiinia heti treenin jälkeen. 
Tässä Terveyssataman Jan Verhon kirjoittama juttu Proteiinin tarpeellisuudesta. (Jan Verho on kirjoittanut kirjan Protauksesta, kirja ilmestyi elokuun alussa. )
"Lihaksia kuormittavan liikunnan jälkeen proteiinin nauttiminen lisää proteiinisynteesiä lihasten kehittymisen mahdollistaen. Optimaalinen annos harjoittelun jälkeen on 20-30g laadukasta proteiinia. Tutkimusten mukaan proteiinilisä, varsinkin hera-proteiini, lisää lihasmassaa ja nopeuttaa palautumista erityisesti nuorilla urheilijoilla. Erityisen tärkeää on proteiinilisän ajoitus. Mitä lähempänä harjoitusta sen parempi." 



Treenaamisen lisäksi rakastan "pötköttelyä" ja tarkemmin sanottuna nukun mielelläni :) Päikkärit on ihan must vapaapäivinä! Tämä nukkumakuva on jo pari vuotta vanha Belgian reissulta. Lepääminen on myös tosi tärkeää kunnon kannalta ;)




                                                                        Ekaterina

maanantai 19. elokuuta 2013

Vauhtia, vauhtia!

Opettelen nyt rikkomaan tutun turvallista, mukavaa lenkkeilyvauhtiani, joka on 6:20-6:30/km. Juoksuappini Runkeeperin mukaan tuo on hidas vauhti ja se usuttikin minut lenkille, jossa juostaan ensin 1,6km hitaasti, sitten 5km nopeasti eli noin 5:20-5:40/km ja lopuksi vielä sama 1,6 hitaasti.

Lauantaina muun perheen vielä nukkuessa kipaisin ulos ilman aamiaista, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä puurot olisivat tehneet olon liian raskaaksi. Perjantaina olin tankannut mukavasti hiilihydraatteja, niillä mentiin.

Lämmittelin poikkeuksellisen pitkään, kävellen noin vartin verran ja ampaisin vasta polulla juoksuun - siis omaan matkavauhtiini. Puolentoista kilometrin jälkeen ohjelma käskytti lisäämään vauhtia ja minähän tottelin. Tarkkailin koko ajan keskivauhtia ja yritin pysyä siinä missä pitikin, 5:30 tuntumassa.

Askellus tuntui ihanan reippaalta, mutta huomasin että pienen spurtin jälkeen jalat olivat heti hakeutumassa takaisin omaan vauhtiini... Tämä ei ollut mikään aivoton lenkki, vaan jouduin koko ajan keskittymään siihen että jalat liikkuisivat nopeampaa kuin normaalisti, oli kestettävä hengästyminen - luotettava siihen etten läkähdy, jaksettava mäet, pidettävä tahti yllä. Lisäksi yritin kiinnittää huomiota juoksuasentoon ja kokeilin, millainen käsien ja lantion asento jouduttaisi juoksua parhaiten. Lantio ylhäällä, olen oppinut jostain ja käsien pitää mennä eteenpäin, ei heilua sivuttain (kun ei ollut kilpailijoitakaan poistyrkittävänä).
 

Pitkä nousu. Oikeasti tämä on tosi jyrkkä, vaikkei kuva sitä ehkä kerro! :)
Mäkinen maasto toi oman mausteensa treeniin ja välillä piti tosissaan puskea, että tahti pysyy yllä. Parin kierroksen jälkeen appsi lohdutti nopean pätkän olevan ohi, harjoituksen seuraava osuus mennään hitaalla vauhdilla.

Paluu omaan vauhtiini tuntui niin hyvältä, että juoksin silkasta ilosta yhden ylimääräisen kierroksen pururadalla. Sain tehtyä kympin loppuun vielä pienen spurtin, ja maalissa olo oli kuin parhaallakin itsensä voittajalla - mahtava treeni, otetaanko toiset!?

Ihailen ihmisiä jotka juoksevat viiden minuutin vauhtia koko ajan ja hämmästelen heitä jotka juoksevat sen alle, huh mitä menoa! Mielenkiintoista nähdä, miten oma keskivauhtini kehittyy ajan ja treenin kanssa... Kuulisin mielellään kannustavia kertomuksia juoksuvauhdin ja -kunnon kohoamisesta!

Seuraava juoksutavoitteeni on puolimaraton, mutta milloin, on suuri kysymys, sillä kaikki otolliset lähialueen ja -ajan maratonit (mm. Turun Ruisrääkki ja Espoon Rantamaraton) menevät päällekkäin nuoremman poikani 3v. synttäreiden kanssa :)

Utuista tunnelmakuvaa lenkkipolulta.

lauantai 17. elokuuta 2013

Vinkkejä selkätreeniin ja vähän koostetta ruokailuista

Tuunattu treenipaita pääsi koeajolle tänään. Vanha kulahtanut colitsipaita sai käsittelyn fiskarsin saksista, leikkelin tuollaisia V -mallisia aukkoja selkään. Kuva on tosi huonolaatuinen. Pyydän jotakuta kuvaamaan paremman kuvan ja esittelen paitaa vähän lähemmin;)
Kaipaatko vinkkejä selkätreeniin?
 Minulla on viime aikoina ollut hankaluuksia saada selkätreenit menemään kohdilleen. Treenitehot on kovat, mutta en ole onnistunut saamaan liikkeitä menemään oikeisiin osoitteisiin.
Soitinkin Valtsulle eli Jan Verholle ennen tämän päiväistä sessiota ja kyselin missä mättää. Sain pari hyvää vinkkiä ja olihan niistä apua!

Eli:
1)  Peukalot kannattaa muistaa pitää muiden sormien kanssa samalla puolella tankoa, tällöin ei käytä niin paljoa hauislihasta liikkeitä tehtäessä. Ote pitää aivan yhtä hyvin kuin peukalo alapuolella -otteellakin.
2) Soutuliikkeet hiukan pienemmillä painoilla, että saa lavat kunnolla lähestymään toisiaan.
3) Ylätaljassa puolestaan kannattaa tehdä isommilla painoilla, jotta saa kunnon venytyksen selkälihakseen.
4) Ja kuten kaikissa liikkeissä niin myös selkälihasten kanssa: MUISTA KESKITTYÄ OLENNAISEEN ;)
Näillä ohjeilla ja pienillä justeerauksilla sain oikein topakan treenin tehtyä.

Tein aika paljon erilaisia liikkeitä selälle. Ylätaljassa istuen, ristikkäistaljassa seisten, yhden käden soutua laitteessa, kahden käden soutua laitteessa, soutuliikettä käsipainoilla, sekä oman kropan painolla lattialla erilaisia variaatioita. Hyvä treeni! Piti vaan vaihtaa musiikit Radio Suomelta Radio Rockiin ja alkoipas treeni tuntua hitusen rokkaavammalta.
Tosin olin aamulla nukkunut tosi pitkään ja lähdin lähes ilman syömistä salille. Se ei ollut kauhean fiksua. Vedin palautusjuoman heti treenin jälkeen ja kotona olikin ruoka valmiina odottamassa. Nakkikeittoa, ruisleipä ja runsaasti vettä. Lopputuloksena oli mehevä pääkipu, joka meni onneksi nopeasti ohi.

Tehostettu ja tarkistettu ruokavalioni on nyt pitänyt noin viikon verran ja täytyy sanoa, että ero on suuri! Jaksan paremmin, ei tule nälkäkohtauksia. Oikeaan aikaan alkaa kaipaamaan ruokaa ja ruodussa pysyminen on tuonut mahtavaa tsemppiä! Ja kyllä vaan muuten huomaa myös kropan kutistumisena. En ole uskaltanut puntarilla käydä, jos ei olekaan tullut muutosta niin masennun saman tien ja pelkään takapakkia projektille. Jan on antanut siunauksensa, että ruokailut on oikealla tasolla nyt. Ruokapäiväkirjan täyttäminen kännykkään on ollut mukavaa ja antoisaa.
Miksi jotkut asiat pitää vaan oppia kantapään kautta?

Joka tapauksessa noudatan tällä hetkellä ruokarytmiä: 
aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja sama uudestaan seuraavana päivänä. 
Tylsää? Orjallista? Ei, ei ollenkaan vaan itseasiassa kauhean vapauttavaa!
Syön perusruokaa enkä hifistele, silleen pysyy yksinkertaisena nämä hommat.
Aamulla koitan ottaa hiilareita eli käytännössä leipää tai puuroa ja esim. kananmuna proteiiniksi
Lounaaksi syön usein salaatin esim. tonnikalalla tai kanalla höystettynä
Välipalaksi otan proteiinipatukan tai rahkan, vihanneksia/marjoja
Päivälliseksi syön samaa kuin muu perhe, mutta lisään yleensä esim. keittoihin raejuustoa päälle
Iltapalaksi syön proteiinia eli rahkaa marjojen tai mehukeiton kanssa, jossa on myös kourallinen pähkinöitä ja vähän rouhittua pellavaa
Treenin jälkeen juon palautusjuoma heti salilla
Vettä juon noin 3 litraa päivässä.
Proteiinin määrä on minulla ollut yli 100 g päivässä ja se on aika sopiva. 
Lisäravinteista käytän ainostaan magnesiumia kramppeja estämään. Muutenhan minulla menee lääkkeinä: thyroksin, reumalääke sulfasalatsin ja solumyrkky pistoksena reumaan sekin.


Palautusjuomaa treenin päälle! Norjasta luontaistuotekaupasta ostettu pussukka pitää käyttää loppuun. Ei kuulemma ole paras mahdollinen palautusjuoma, seuraavaksi pitää tilata parempaa.

Tutustuttiin miehen kanssa paikkakunnan uuteen ravintolaan ja olimme yllättyneitä. Seisova lounaspöytä oli oikein runsas ja hyvä. Salaatteja ja vihanneksia oli runsaasti. Valitsin kanaa pippurikastikkeessa sekä yhden perunan :D Ei tullut ähky, kun puolet lautasesta on kasviksia, yksi peruna ei tuonut väsymystä jälkikäteen ja kanan määrä oli sopiva. 
Tsemppiä kaikille!





                                                                            Ekaterina :)



torstai 15. elokuuta 2013

Aerobinen treeni tökkii!

Treenimäärä on minulle käsite, joka saa välillä tunteet kiehahtamaan.

Olen parhaimmillani treenannut yli 500 tuntia vuodessa, se tarkoittaa käytännössä yli 10 tunnin viikkoja treenikaudella ja alle 10 tuntisia viikkoja kisakaudella. Kilometrejä hiihtäen tuli -karkeasti-parhaimmillaan 2000 + juoksu+soutu+suokävely+sauvavaellukset+voimaharjoittelu+rullasuksilla hiihto+uinti+pyöräily.

Luin tuossa viikonloppuna äitini tuomia vanhoja harjoituspäiväkirjoja ja -ohjelmia ja voin kertoa miten ylpeänä niitä katselin. Minä olen joskus pystynyt treenaamaan niinkin paljon ja orjallisesti, hyvässä ja pahassa. Pahassa tässä tarkoittaa lähinnä sitä miten treenejä on valvottu ja mikä tietämys siinä maailman ajassa olikaan. Olin siirtynyt nuoriin aikuisiin ja treenin tueksi olisi tarvittu enemmän asiantuntevaa osaajaa, joka olisi voinut kertoa monia niitä asioita, jotka tiedän tänä päivänä. Seurustelin tuolloin saman ikäluokan hiihtäjän kanssa ja treenasimme usein yhdessä, ainakin osan lenkeistä. Ja siinä mentiin metsään, koska minulle treenivauhti oli tietenkin liian kova. Siinä kehittyi anaerobinen ja maksimit, mutta aerobinen puoli kärsi. Mutta valmennuksessa ei otettu huomioon ja oma tietämyskin oli mitätön mikä liittyi lepoon, ruokavalioon jne.
Se aika oli kuitenkin muistorikasta ja aika ei ole kullannut muistoja, ne ovat osa minua ja en antaisi yhtäkään vuotta pois :)

Mutta mitä vuodet ovat tehneet innokkaalle treenaajalle?
Ajatuksissa olen usein pyöritellyt kysymystä: Jaksaisiko viitsisikö lähteä treenaamaan?
Jaksaako viitsiikö sitä pyöräillä puolta tuntia pitempään?
"Ääh nyt ei ehdi-jaksa-ei innosta-tylsääää-BOORING, käyn lenkillä huomenna-ylihuomenna-ensi viikolla-vuoden päästä".
SeliSeliSelityksiä on ollut vaikka miljoona ja toimintaa liian vähän. En osaa kuvailla sitä tunnetta, kun sohva vetää enemmän puoleensa kuin raitis ilma tai kuntosali. Se tunne vaan on välillä ollut turhan voimakas. Ja ikävä kyllä ei edes mitenkään tylsä tunne, vaan liian hyvä :)
 Ennen treenaaminen oli jotensakin helppoa, kun oli ohjelma ja kontrolli. Ilman valmentajaa ohjelmoija olen minä itse.
Lisäksi pointtina on toki se ikävä tosiasia, että olen päästänyt aerobisen kunnon totaalisen huonoksi lihaskunnon ollessa edelleen varsin hyvä. Sen takia ilmeisesti se aerobinen treenaaminen maistuu kököltä ja lihastreenit jyllää ykkösenä. Ehkä? En tiedä. Vai olenko vaan saanut tarpeekseni kaikista nuista 5 tunnin vaelluksista, 2,5 tunnin hiihtolenkeistä tai 150 km:n pyörälenkeistä??
Yritänkö vaan puhua itseni ulos kaikesta sellaisesta mistä en muka tykkää tai tuntuu raskaalta koska:
"been there, done that"??
Joka tapauksessa selityksen makua siinäkin. Siitä se kestävyyskunto nousisi, kun vähän viitsisi yrittää :D
erittäin onnellinen salitreenin jälkeen!

 Kilpailuhenkisyys on myös yksi minua rajoittava juttu mitä vaan aerobista teen. Minua alkaa ahdistamaan, jos joku menee ohi :) Minun pitää hiihtää parhaalla tekniikalla ja toki myös tekniikkani arvoisella vauhdilla :D -vaikka oikeasti, mitä väliä sillä nyt enää on, kun en kilpaile eikä minua täällä kukaan tunne edes? Näiden asioiden takia tykkään treenata yksin, omassa rauhassani. Se on minun tyylini, ja ahdistun ihan pöhköistä asioista.
(Viime talvena täällä eteläisen Suomen laduilla hiihteli alle 40v nainen, joka näkyvillä osuuksilla lisäsi vauhtia ja lepäili puuskuttaen, sauvoihin nojaten heti kun muiden silmä vältti metsän siimeksessä ;D ps. se saatoin olla minä, mutta varmaksi ei tiedetä ;)
Kuntosalilla puolestaan en ole samanlainen. Siellä minua ei haittaa vaikka olisi muita. Pystyn keskittymään olennaiseen eli itse treenaamiseen. Minä haastan itseäni salilla tällä hetkellä koko ajan kovempiin suorituksiin, kun aerobisella puolella olen luovuttaja.
LUOVUTTAJA! Minä! Ei olisi ikinä uskonut.

Viime viikolla sain käytyä pari palauttavaa kävelylenkkiä ja kolme kovaa salitreeniä.
Salilla sain tehtyä ojentajia taljassa 70 kg:lla 8-10 x3, siihen päälle muut ojentajaliikkeet. Penkkipunnerusta tein 40 kg:lla, en uskaltanut yksin laittaa enempää painoja. Ennätykseni penkissä on 70 kg, siitä on jo tosin aikaa :) Nostin jalkaprässissä painot 95 kg:n ja sarjat tein yhdellä jalalla kerrallaan, 15 kg:n nosto edelliseen viikkoon. Eli kuuta tavoitellaan! Olen tyytyväinen. Hirmuinen tsemppi on päällä koko ajan, mutta koitan pitää malttia yllä. Olen nimittäin mennyt niin monesti "yli"= treenannut liikaa ja sitten on mennyt paikat kipeäksi ja väsymys iskenyt. Ja lopun arvaattekin -treenitauosta on tullut liian pitkä ja taas ollaan oltu lähtöpisteessä. Nyt haluan välttää sen suon.

erään treenin maksimisyke, keskisyke oli 135

Seuraava haasteeni onkin lisätä edes se yksi kunnon lenkki per viikko, sen teen pyöräillen, koska en voi juosta ja nilkka ei kestä tällä hetkellä kunnolla edes kävelylenkkejä. Sain nimittäin tuomion reumalääkäriltä, nilkka on tulehtunut ja siinä on parissa kohtaa repeämät. Nyt koitetaan lisätä reumalääkkeitä ja katsotaan auttaako ne kipuihin, jos ei niin sitten pitää mennä ortopedin pakeille.

Koko aikainen haasteeni on tehdä liikunnasta jälleen täyspäiväistä nautintoa. Kun on kerran raahannut itsensä lenkille tai salilla niin mikä onkaan antoisampaa kuin se tunne treenin jälkeen. Mutta treenithän on toki tehtävä aina sopivalla intensiteetillä, eikä junnaamalla vuosikausia samalla vauhdilla samoja lenkkejä. Se ei kehitä. Mutta siitä lisää joskus toiste :)

Mikä laji teitä innostaa eniten liikkumaan ja mikä tökkii? 

TSEMPPIÄ kaikille!!!
Ps. Ja ihan huippua muuten blogissamme käyntien määrä! Lukukertoja on jo mahtavasti.
Kiitos teille kaikille meidän molempien puolesta! 

Ekaterina








keskiviikko 14. elokuuta 2013

Syksyn uimapukumuotia

Parhaat avovesiuintiajat alkavat olla nyt käsillä, kun kesähelteiden kuumentamat järvet ja merenlahdet viilenevät mukavasti syysmyrskyjen myötä. Kesäkauden sprinteissä uin niin lyhyitä matkoja, etten katsonut tarvitsevani märkäpukua, mutta syysharjoittelua ja Nastolan perusmatkaa varten kolusin Wigglen alelaaria ja löysin ihanan Speedon täyspitkän märkäpuvun. Joillakin kesän ständeillä ihastelin märkäpukujen teknisiä ominaiuuksia: kalleimmissa merkeissä on kelluketta nilkkoihin saakka ja istuvuus sekä muut tekniset ominaisuudet tietenkin huippuluokkaa.

Tässä vaiheessa harrastusta (aloitin triathlontreenauksen kaksi kuukautta sitten!) tuntuisi kuitenkin liioittelulta sijoittaa suuria summia teknisiin ominaisuuksiin, kun todelliset haasteet ovat kestävyyskunnon kohottamisessa ja lajityyppiseen harjoitteluun tottumisessa sekä tekniikoissa.

Märkäpukuhan ei ole lähtökohtaisesti mikään lämpöpuku, kuten kaikki sukellusta ja muuta vesiurheilua harrastaneet tietävät... Kylmä vesi on kylmää ja märkäpuku on märkä, mutta kehon oma lämpö lämmittää märkäpuvun neopreenisolukoihin imeytyneen ja puvun sisällä lilluvan veden siedettäväksi, jopa mukavaksi. Kun oikein huhkii, tulee jopa kuuma. Tarkoituksena on ettei uimari palele eikä keho hukkaa energiaa lämmittämiseen, kun tehtävänä on tiukka suoritus. Hypotermia väsyttää ja sehän ei sovi, kun ollaan triathlonin ensimmäisellä osuudella.

Lämpöhukan minimoimiseksi puvun istuvuus onkin olennainen asia. Liian iso ja huonosti istuva puku palelluttaa uimarin, kun kaulus ja mansetit hörppivät vettä. Liian pieni puku taas on mahdoton pukea päälle ja päällä ollessaan estää uimarin verenkierron - ei sekään ole hyvä asia. Siksi onkin oikeastaan ihme että sopivan puvun voi löytää nettikaupasta. Omaa valintaani tukivat muiden käyttäjien kommentit, mutta tärkein kriteeri taisi kuitenkin olla väritys, merkki ja hinta... :)







Pienen odottelun jälkeen Speedon puku puku saapui, näytti hyvältä, sujahti päälle ja tuntui ihanalta heti ensi metreistä alkaen. Puvussa on huomioitu vapaauinnin käsiveto laittamalla kainaloihin ohutta kangasta ja pyöritys sujuikin mainosti. Puku kellutti mukavasti, tuntui kuin koko selän alueella olisi ollut jonkinnäköinen kelluke. Puku tuo lämmön lisäksi myös mukavaa turvallisuuden tunnetta mustanruskeassa vedessä uidessa. Oikeastaan olen aikamoinen arkajalka uimaan avovedessä, pelkään vedessä vaanivia haukia, uppotukkeja, vesikasveja, meressä lisäksi meduusoja ja tietenkin todellisena riskinä on myös kramppi tai uupuminen. Kisoissa uintiosuus menee mukavasti uimakavereiden ja merkatun reitin ansiosta, ja varmuutta tuo sekin että mahdollisissa suonenveto- ja kramppitilanteissa tai uupumuksen iskiessä on järjestäjän puolelta apujoukot lähellä.

Olimme sateisena iltana metsän keskellä järvellä uimassa. Otin suunnan järven vastarannalla istuvasta joutsenesta, valkoinen lintu hohti hienosti hämärässä maisemassa. Uin ehkä 100 metriä suuntaansa, sitten iski arkuus, uin rantaan, takaisin, rantaan, takaisin, jne. Varsinainen treeniaika jäi alle puoleen tuntiin, mutta vedessä lilluessa ja vahtiessani vuorostani lapsia (kaksi uimataidotonta lasta tuovat tietynlaista haastetta omiin avovesiuintitreeneihin...) sain testattua puvun ominaisuuksia: lämmön pitoa, veden hörppimistä, kelluttavuutta. Ainoa miinuspuoli on istuvan puvun riisuminen, saan varmasti T1-vaihdossa uppoamaan hyvät minuutit puvun riisumiseen ennenkuin opin riuhtomaan sen rivakasti yltäni... 

Lyhyeksi jäänyt treeni jättää aina hirmuisen nälän seuraavaa treenikertaa varten. Jospa vielä saisin avovesiuintikaverin, uskaltaisin varmasti uida vaikka järven ympäri!

tiistai 13. elokuuta 2013

Motivaatiosta


Motivaatiosta voidaan sanoa sen olevan toiminnan voima. Se suuntaa ja virittää suoritukseen, joka onnistuu ihmisen valmiuksista riippuen. Motivaatiotaso vaihtelee eri tilanteissa ja eri aikoina hyvin paljon. Motivaatio on käyttäytymistä virittävien ja ohjaavien tekijöiden järjestelmä. Motivaatio on se psyykkinen tila, millä vireydellä, aktiivisuudella ja ahkeruudella yksilö tietyssä tilanteessa toimii saavuttaakseen tavoitteensa. Motivaatiosta riippuu, millä halulla ihminen käyttää omia resurssejaan työn suorittamiseksi. Motivaatio tulee motiiveista ja niiden aikaansaamasta tilasta tulee motivaatio.
(lähde: wikipedia)

Motivaatio on tosi monimutkainen juttu. Ajatellaan että on olemassa tavoite ja sitä varten on toimintasuunnitelma X. Sitten on liuta jarruttavia tekijöitä, jotka tulevat aika ajoin sotkemaan ajatuksiasi ja häiritsemään itsehillintää. Älykäskin ihminen voi mennä tässä kohdassa ojaan, jos ei osaa käyttää itsehillintää oikeassa kohtaa vaan tekee vääriä valintoja.
(wikipediasta ydinajatuksia)

Omalla kohdallani itsehillintä on pettänyt liian usein. En ole ollut aina halukas luopumaan jostain hyväkkeestä vaan valinnut juuri sen. Esim. mässäily jäänyt päälle ja liikunta poistunut ohjelmistosta.
Itsehillintää parantaakseni latasin omaan puhelimeeni calorie counter appsin ja nämä muutamat päivät ovat osoittaneet sen tarpeellisuuden. Pysyn ruodussa, kun näen miten paljon kaloreita itseeni tungen ja se taas auttaa vähentämään esteitä tavoitteeltani! Hurraa Hurraa!

Niin helppoa olisi vain makoilla riippumatossa ja nautiskella joutenolosta siideriä lipittäen. Joutenolosta tulee helposti tapa. Kun on ollut viikon pari tekemättä mitään niin on hirmuisen hankalaa taas aloittaa aktiivinen elämä.


Parempi vaihtoehto on tietenkin vetäistä ne treenitrikoot päälle ja lähteä treenaamaan! Ja kunnon treenin jälkeen voi sitten olla jouten ja silloin tällöin nautiskella se siiderikin :) Mutta usein se kuitenkin menee niin, että treenin jälkeen aktiivisuustaso nousee ja on draivia tehdä kaikenlaista



*motivaatio*päätös*tavoite*suunnitelma*toiminta*
*päämäärän saavuttaminen*

ja sitten kaikki uudestaan uusin tavoittein ;)

Tsemppiä treeniviikkoon! 


Ekaterina

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Pienet lapset ja tavoitteellinen treeni...

...mahdoton yhtälö? Haastava ainakin, kun omat treenit on sovitettava työssäkäyntiin, toisen vanhemman menoihin ja perheen rutiineihin. Vauvan kanssa voi vielä tehdä vaunulenkkejä, mutta jo sisarrattaiden kanssa juokseminen alkaa kangerrella viimeistään siinä vaiheessa, kun lastia alkaa olla yli 20 kiloa. Ja kun lapset ovat liian isoja sisarrattaisiin tai liian painavia polkupyörän peräkärryyn, jotta sillä voisi tehdä pitkiä pyörälenkkejä, ovat he vielä niin pieniä, ettei heitä voi ottaa treeneihin mukaan... Silloin on pysyttävä järjestelmällisenä ja riittävän itsekkäänä, jotta pystyy panostamaan myös omaan hyvinvointiinsa näinä osuvasti nimettyinä "ruuhkavuosina". Ja haettava ne tilanteeseen sopivat vaihtoehdot, kuten yhdistettävä treeni ja lasten vahtiminen...

Omat treeniohjelmani joudun usein mukauttamaan niin, että ohjelman mukainen kolmen vartin intervallitreeni muuttuu puolen tunnin intensiiviseksi kotikuntopiiriksi. Teen kotona treeniä kahvakuulalla ja irtopainoilla sekä liikkeitä oman painon kanssa, mm. burpee-hyppyjä, punnerruksia ja lankkuja. Tietenkään kotitreeni ei korvaa oikeita kestävyyskuntotreenejä, mutta parempi vähä kuin ei mitään! Lisäksi lihaskuntotreeni on aina hyvä etenkin keskikropan vahvistamisessa ja se taas auttaa kaikissa lajeissa, mm. pitämään hyvän juoksuasennon.

Tarvitsen kirjoitetun tai kuvallisen treeniohjelman, selkeän aikataulun, kellon ja keston treenille, jotta saan sen vietyä läpi. Kun tiedän että treeni kestää puoli tuntia tai ehkä vain vartin, pystyn varastamaan sen ajan lapsilta ja kotitöiltä - ja olen jälkikäteen tyytyväinen, treenistä onnellinen ihminen. Väliin jääneet tai huonosti toteutuneet treenit jäävät harmittamaan ja kiristävät pinnaa. Aina voi tsempata itseään vaikka sillä, että hyvän kunnon vuoksi uhratut tunnit tuovat rutkasti elinvuosia lisää :)

Kotitreeniä varten olen vallannut osan talomme eteisestä ja hyvällä ilmalla siirrän treenin ulos - lapset leikkivät hiekkalaatikolla tai trampoliinilla sillä aikaa kun äiti heiluttaa kahvakuulaa.


Mitä sitten teen? Yleensä lämmittelen hyppien tai paikallaan juoksulla ja kevyillä kahvakuulaliikkeilla (ympyrä, heilautukset) noin viisi minuuttia. Kahvakuulalla teen heilautuksia, kyykkyjä ja askelkyykkyä yhdistettynä nostoihin, yhden jalan maastavetoa ja nostoja. Irtopainojen kanssa teen dynaamista askelkyykkyä, soutuja, tavallisia hauis- ja ojentajaliikkeitä, matolla vatsalihasliikkeitä (sivuttaislankku, linkkuveitsi, vartalon kierto, tavalliset ja dynaamiset lankut). Burpee-hypyt ja muut koko kehon liikkeet ovat hyviä treenin aerobisena osuutena. Treeni vie ohjelmasta riippuen noin 25-45min (riippuen myös keskeytysten määrästä...) ja usein jäähdyttely korvautuu lasten perässä juoksemisella, hiekkalelujen keräämisellä ja portaiden kapuamisella... :) 

Kotitreeniin haen vaihtelua ja uutta haastetta treenisivustojen ja -lehtien ohjelmista. Niitä voi rankentaa tai keventää oman tason mukaan: lisätä liikkeitä joita tuntee oman kropan kaipaavan tai jättää pois tarpeettomia tai vaarallisia liikkeitä. Ja tottakai minulla on tähänkin appsi, Nike Training Club (saa ainakin iPhonelle). Se komentaa ja haastaa kunnolla!


Kotitreenin pitää tuntua rankalta ja intensiivisimmän treenin saa ottamalla ohjelmaan HIIT-treenejä (High Intensity Interval Training). Tässä Yle Arenalla lyhyt esimerkki HIIT-treenistä: http://areena.yle.fi/tv/1991845

Olkaa itsekkäitä, tehkää treeninne!

"Kotisali" kaikessa yksinkertaisuudessaan: painot, kuula ja matto.

Ja Hop! (äiti treenaa, lapsi 4v. nappasi kuvan)



torstai 8. elokuuta 2013

Hetken huulilla...


....kauan vyötäröllä! Näin totesi työtoverini ja ystäväni jo monta vuotta sitten. Töissä meillä oli melkein aina jokin keksipaketti, jätskiä, kiitos-konvehteja tai mitä ikinä kahvitauoilla. Ja kaikille -paitsi ystävälleni- ne maistui. Hänellä on kellon tarkka vatsa eli kellon lähestyttyä kello 11 alkoi kuulua kurinaa kansliassa ja pientä vaikerrusta "mulla on kauhea nälkä!".  Lounaan hän nautti aina yksin omassa rauhassaan ja söi omia eväitään, siinä missä aika moni muu suuntasi työpaikkaruokalan runsaille padoille. Ja mitä välipalaan tuli niin kahvitauolla hän söi joka ikinen päivä pienen välipalakeksin tai hedelmän ja teetä kylkeen. Hän nautiskeli jokaisen suupalan. Ja tarvitseeko edes mainita: nainen oli/on erittäin hyvässä kunnossa! Ja energinen. Oikea Pikku Myy, joka oli muuten hänen lempinimensäkin :) Terveisiä vaan :)
Pikku Myylle oli turha koittaa tarjota kahvipöydän herkkuja eli niitä meidän muiden keksejä-kakkuja-jätskejä-suklaita yms. hän totesi usein "hetken huulilla, kauan vyötäröllä".

Miksi tämä tuli mieleeni juuri tänään?
Noh. Projektini nr. 532 on alkanut mainiosti, mutta paino ei ole laskenut ennen tätä blogin aloitusta toivotulla tahdilla. Huomasin jostain blogista, että on olemassa ruokapäiväkirja apsi. Etsin sen eilen käsiini ja latasin sen Nokia Lumia puhelimeeni.  Calorie counter on apsin nimi ja todella pätevältä vaikuttaa! Sinne voi ladata suomalaisversion, ja ohjelma löytää kaikki tavallisimmat suomalaiset tuotemerkit, fazerin sinisestä ruisleipään.

Päätin tehdä kokeen ja repsahtaa syömisissä yhden päivän ajaksi. Eli tein sellaisen mättö-äx systeemin, joka ei joskus ole ollut mitenkään tavaton setti. Tavoitteena tällä oli saada tietää miten paljon kaloreita oikeasti tulee, jos "muka, ihan vähän vaan herkuttelee". Ja shokkihoito on kait se paras hoito...nimittäin en ollut silmiäni uskoa, kun tunti sitten katsoin päivän kalorimäärät. Proteiinimäärä oli ainut mikä oli kohdallaan, JES! Aaltoja! Mutta mikäs olikaan se totaalikalorimäärä?
Ööö, se oli 2900 kcal. KAKSITUHATTAYHDEKSÄNSATAA! Voi tsiisus.
Mitä tuohon kalorimäärään sitten söin?
*aamupalaksi rahkaa, banaania, sokeritonta mehukeittoa
*lounaaksi suklaata 1 patukka
*päivälliseksi kanaa n. kämmenen kokoinen pala ja runsaasti haudutettuja wokkivihanneksia, ruisleipä
*jälkiruuaksi jäätelöä n. 1/3 paketillinen
*iltapalaksi 1 suklaalevy
runsaasti vettä

Ei tarvitse kovin montaa aivosolua tekemään päätelmää mistä nuo ylimääräiset kalorit tulee. Suklaat ja jäätelö. Suklaat ja jäätelö! 
Ja kuinka monet kerrat normaali syöminen on ollut retuperällä ja sitten olen "korvannut" ruokailuja herkuttelulla. Ihme etten ole vieläkin painavampi. Hyvä siis, että olen liikkunut ja käynyt salilla. Pitää muuten aina katsoa asiasta ne hyvätkin puolet ;)

Joka tapauksessa tämä herätti minut todellisuuteen vieläkin paremmin. Olen syönyt terveellisesti tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten olen aina repsahtanut iltaherkutteluhetkiin. Ja siinä siis syy miksi painokäyrä ei ole mennyt alaspäin jo aiemmin.
En ole muuten aiemmin käyttänyt ruokapäiväkirjaa välineenä kuin ihan hetken aikaa. Eli tuo on minulle hirmuisen hyvä! Se muistuttaa minua syömään säännöllisesti ja kertoo tarpeelliset asiat ravinnon laadusta yms.

Valoa kohti siis! 

Ps. lupaan lopettaa nämä ihmiskokeet mässäilyn osalta tähän ;D
Ps2. tarviiko myöskään mainita mitä laktoosi-intoleranssi tykkää jätskin ja suklaan syömisestä?
Onko hetken nautinto sen väärti, että sitten kipristelee lopun iltaa vatsasta ja talossa leijuu ei niin miellyttävä haju?








keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pitkällä lenkillä

Nyt kun valmistaudun perusmatkan triathloniin pitää hakea tuntumaa pitkiin lenkkeihin. Tavoitteena on tottua pitempiin matkoihin niin, että 10 kilsan lenkki tuntuisi vain mukavalta jäähdyttelyltä 1,5km uinnin ja 40km pyöräilyn päälle... :) Ja tietenkin opetella hyvä, tasainen juoksuvauhti jolla pääsee maaliin saakka muttei jätä liikaa voimia maalin taakse.

Eilen illalla lähdin sitten tätä juoksemaan, mietiskelin reittiä valmiiksi koska on vähän tympeää keksiä lenkillä koko ajan uusia polkuja jotta pääsisi tarpeeksi kauas. Tykkään juosta jonnekin ja takaisin, radan kiertäminen ei ole niin mielekästä.

Illan ohjelmassa oli 15km lenkki joka oli myös yksi RunKeeperiin kirjaamistani tavoitteista. Juoksin Mustion joen maisemissa, ihanaa hiekkaista polkua ja asfalttitietä pitkin. Matkalle osui kaunis mutta rämä silta, tässä kohtaa oli pakko kävellä jottei lenkistä tulisi tahaton duathlon :)


Tasapainoilurata.
Juoksu (tai lähellä hölkkävauhtiahan siinä mentiin) tuntui mukavalta vaimennetuissa tossuissa - välillä juoksen ihan ohutpohjaisissa, kevyissä tossuissa, mutta vaihteluna oli mukava juosta kunnolla pehmennetyissä lenkkareissa. Ja tuntuihan tuo lauantain sprintti vielä ehkä hiukan jaloissa.Yllättävää oli miten mukavalta matkanteko tuntui. Vauhti ei tosiaan ollut kova, keskimäärin 6,5min/km, ajattelin että nyt on tärkeintä tehdä pitkää matkaa eikä spurttailla.

Olo ei ollut missään vaiheessa epätoivoinen, hyvillä mielin lönkyttelin menemään ja katselin maisemia. Tämä osoittaa taas sen, miten tärkeää on rikkoa vakiolenkkejään ja uskomuksiaan siitä ettei pysty kuin puolen tunnin lenkkeihin tai että jokin matka olisi  "liian pitkä" - omalla vauhdilla kun menee niin pystyy matkaakin tekemään. Muistan lämmöllä yläasteen liikunnanopettajaa, joka laittoi meidät juoksemaan liikuntatunnilla 5-6 kilometrin lenkkejä: hän opetti että ei ole väliä kuinka hiljaa menee, kunhan jalka rullaa koko ajan. Hänen neuvoaan seuraan vieläkin ja yhä toimii :) 


Kotiin tullessa matkamittarissa oli vasta 14,8km, eipä siinä auttanut kuin kiertää kortteli vielä kerran että sai sen 15km täyteen. Ja RunKeeper puhkesi taas kerran ylistyksiin, sain pokaalin ja onnitteluviestin!






 On uskomatonta miten tuollainen laitteeseen tai aplikaation asetettu tavoite MOTIVOI. Tavoitteet kannattaa kirjata ylös, mutta multa ainakin tuppaa päiväkirjamerkinnät ja muistilappuset unohtumaan. Sitten kun tällainen sovellus muistuttaa lenkille lähdöstä ja siellä on taustalla jonkun ammattitreenarin laatima lenkkiohjelma, joka vie kohti asetettua tavoitetta, niin helppohan silloin on lähteä! Se vielä mittaa matkasi ja aikasi ja voit katsoa millaista keskivauhtia tuli milloinkin mentyä... Toimii ainakin mulle :) 

Matkalle osui myös kaunis suuri perhonen, jota pysähdyin pelastamaan autotieltä (koskaan ei ole niin kiire etteikö ehtisi luontokappaleita auttaa). Facebookin avulla tämä tunnistettiin keisarinviitta-nimiseksi lajiksi.


Tuokin lenkki tuntui niin mukavalta, että seuraavaksi pitää varmaan haastaa itsensä puolimaratonille :)

maanantai 5. elokuuta 2013

Suklaaäiti

Otsikko sen kertoo, totuuden. Suklaa-addiktio on melkoinen riesa, jos en sanoisi. Tai noh, ihanan herkullinen riesa, mutta kuitenkin. Suklaalevy ja mieluiten fazerin hasselpähkinälevy oli hyvä kaveri iloon ja suruun. Ennen ostin jopa ihan joka päivä. Levy suklaata päivässä tahtia mentiin pahimmillaan. En saanut vieroitusoireita syömättömyydestä, mutta kyllähän se mielessä oli lähestulkoon koko ajan. Tapasyömistä autolla ajaessa tai kun muut olivat menneet nukkumaan oli oma pieni hetki lehden ja suklaan parissa :)
Ja ennenkuin olin ehtinyt ajatustakaan luoda olin jo kärrytellyt ostoskärryt suklaahyllyjen viereen ja nostanut levyn koriin. Siis ILMAN mitään himoa! Täysin hullua! Ja sitten kun levyn oli kerta ostanut niin pitihän se syödä, t-i-e-t-e-n-k-i-n!

Aina söin suklaani edes jossakin määrin salassa, mutta ihmeesti perhe oppi löytämään minun herkkukätköt, kuulemaan rapinaa tai paras kaikista HAISTAMAAN hengityksestä.
Lapsilta salaa syöminen oli aina jännittävää ;) jos joku yllättäen tuli paikalle kun suu oli täynnä pähkinäistä herkkua ja tyyppi kysyi silmät naurusta vilkkuen: "äiti, mitä syöt?" "äiti, mitä sulla on suussa?". Vastaukseni oli automaattisesti "näkkileipää",  samalla silmät pyöri päässä ja viheltelin mielessäni. 
Kieltämättä oma "nerouteni" tässä(KIN) asiassa on naurattanut koko perhettä, kovin kauaa tuo valkoinen valhe ei mennyt läpi.

Kovalla työllä olen siis vieroittanut itseäni suklaan otteesta. Eikä se ole ollut edes kovin vaikeaa, totta puhuakseni. Välillä on pitänyt muka oikein testata, että mitenkähän se makea maistuukaan. Ja ei se maistu. Isommasta määrästä tulee paha olo.
Mistä oma sokeririippuvuuteni on lähtöisin? Sitä on hyvin vaikea alkaa jäljittämään. Olen aina pitänyt makeasta ja nuorempana sitä pystyi syömään ihan mitä vaan lihomatta. Toisaalta silloin ei ollut tapana ostaa jättiläissuklaalevyjä ja kotona syötiin hyvin paljon luonnonantimia (poroa, kalaa, marjoja...). Ja herkkusulkeisia tuli pidettyä ehkä kerran viikossa, karkkipäivän merkeissä. 
Mutta sen sijaan, että jäisin märehtimään syitä sen enempää, taidanpa vaan katsoa eteenpäin! Aika aikansa kutakin ja nyt on ollut hetki siirtyä jälleen terveellisempien eväiden ääreen.
Jos oikein haluan miettiä, että mitä kaikkea normaalia ruokaa voinkaan syödä yhden suklaalevyn sijasta, niin kyllähän se herättelee.
Kuitenkaan tarkoitukseni ei ole vetää totalitaarista linjaa. Mutta kohtuus tässäkin asiassa! Sitä kohti siis, täysillä! Ja nautinnolla (parsakaalia poskeen ;)

En osaa antaa mitään päteviä neuvoja sokeriaddiktion hoitoon. Itse olen kokeillut kaikkea. Mutta sitten se lopulta tuli ihan itsestään. Liika yrittäminen ainakaan minun tapauksessani ei vienyt kohti Onnelaa.  Kaikki asiat loksahtelevat paikoilleen oikeina hetkinä, tai sitten kun aika on kypsä.
Turha vääntää ja kääntää väkisin. 
Paitsi yksi asia mikä auttaa tosi paljon herkkujen syömiseen on kova liikunta. Kun liikkuu paljon ei tee mieli herkkuja. Minulla tämä pätee tosi hyvin. 


Terkkuja muuten Linnanmäeltä. Istun täällä kuluttamassa aikaa, kun tytär on ystävänsä kanssa laitteissa. Ja yllätysten aika ei todellakaan ole ohi! Tytär soitti minulle hetki sitten ja sanoi, että ovat syömässä. Ravintolassa. Lohikeittoa! Minä menin heidän perässään ja olin saada slaagin. Neidit 10 v. istuivat ravintolassa kahden hengen pöydässä, jossa oli valkoiset liinat. Ravintolan edessä oli kyltti "pöytiin ohjaus"... Tytöt söivät hyvällä ruokahalulla toinen lohikeittoa ja toinen pihviä ja  perunaa. Sanoisinko, että melkoista rispektiä heille! Kaikkien näiden grillien ja sen ravintolan väliltä he tekivät sen paremman valinnan. Minä otin esimerkkiä heistä (aikuiset voisimme useamminkin ottaa lapsistamme esimerkkiä!), istuin alas ja tilasin poronkäristystä. Namsk! Vaikka en mikään hampurilaisten ystävä olekaan niin olin silti laskenut sen varaan että tänään on the roskaruokapäivä. Mutta ei ollutkaan! Jippiiiii!!!!!


                                                         Ekaterina


Sprinttiä Tirmossa


Lauantaina osallistuin Porvoon saaristossa sprinttimatkan triathloniin. Uitiin 750 metriä, pyöräilyä 20km ja päälle 5km juoksu. Tirmo triathlon järjestettiin ensimmäistä kertaa ja tapahtumapaikka merenrannassa Tirmon saaristokeskuksessa (Pellingin lossin kupeessa) oli mitä mainioin.

Toki uintiosuus meressä hirvitti ensin ja aallokossa olikin työlästä uida. Jos totta puhutaan, niin ensimmäisten metrien aikana olin varma etten selviä uintiosuudesta kunnialla, suolavettä meni suuhun ja pärskin peloissani, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan kun pääsin ensimmäiselle kääntöpaikalle. Avovedessä on hankalaa suunnistaa ja siksi vaihdoinkin kroolivedot hetkittäin rintauintiin, jotta sain otettua suuntaa paremmin.

On muuten lohduttavaa kuulla lähdössä kun kokeneemmatkin, pitempiä matkoja tehneet triathlonistit supisevat että pelottaa ja jännittää... Hirveäähän tuo on, mutta silti niin ihanaa, hauskaa ja koukuttavaa! :)

Uinnin jälkeen edessä oli pyöräilyosuus joka ajettiin mukavan loivasti kumpuilevalla asfalttitiellä. Juomaa kului, mutta sain pidettyä vauhtini ihan hyvin, ohitin alussa pari pyöräilijää ja puolen välin jälkeen pari pyöräilijää suhahti ohi... Tein kuitenkin parhaani! Juoksuun lähdin jäykin jaloin, viisi kilometriä on lyhyt lenkki, mutta edeltävien osuuksien päälle se tuntuu tottumattomalle raskaalta.

Hölkkäilin menemään ja muistutin itselleni koko ajan että matka on lyhyt ja "pidä vauhti yllä". Sitä mantraa hoin itselleni ja yritin keskittyä juoksuasennon pitämiseen. Seuraavaksi pitääkin harjoitella myös juoksutekniikkaa. Muutama kovempikuntoinen (ja pitkäsäärisempi!) ohitti minut tässäkin, mutta tein itseäni tyydyttävän suorituksen, loppusuoralle ei jäänyt enää yhtään spurttivoimia. Maalissa olin ajassa 1:27:02, ja olin 15.,vähän yli puolenvälin 27 naisosallistujan joukosta.

Tirmo triathlon oli kerrassaan hauska kisa: hyvin järjestetty tapahtuma, mahtava keli ja mukava tunnelma.Oli kiva nähdä muita triathlonisteja ja erityisesti Elina Myllymäkeä, jota ihailen kun hänkin on lähtenyt triathlon-harrastukseen ihan "peruskuntopohjalta", siis ilman aiempaa kilpaurheilutaustaa.

Kaikki te joita laji kiinnostaa: rohkeasti mukaan vaan, tuollainen puolentoista tunnin puristus onnistuu kyllä kun treenaa nousujohteisesti, hio tekniikkaa ja hommaa riittävät (entry-level) varusteet! Itse en vuosi sitten juossut edes viittä kilometriä yhteenmenoon :)

Vaihtoalueella valmistautumassa. Kannustajajoukko valmiina!

Ylös vedestä. Jes, meriosuus päättyi!

Maalissa, onnitteluhalaus <3

Elina ja minä, sekä pieni kannustajamies.

Koko joukkue maalissa. Kuva (c) Elina Myllymäki.

perjantai 2. elokuuta 2013

Irvistyksiä jalkatreenille!

Jalkatreeni ei ole suosikkini. Joudun siis joka ikinen kerta haastamaan itseni tekemään tämän väkipakollisen treenin. Kyllä se kropassa perushyvä lihastasapaino pitää kuitenkin olla, ettei sitten käy niin, että yläkroppa on erittäin voimakas ja jalat ei jaksa mitään.
Teen suhteessa huomattavasti pienemmillä painoilla jalkatreenit kuin muut treenit.
Vammainen polvi ja viime syksynä nyrjähtänyt nilkka eivät kestä liian suurta kuormitusta.

Jalkaprässiä tein tänään 80 kg:lla yhdellä jalalla vuorotellen., en vedä liikettä aivan loppuun asti, koska polvi lukittuu muutoin. Jalkaprässissä tein myöskin pohkeet, yhdellä jalalla ja samoilla painoilla.
Takareidet ja etureidet tein myöskin yhdellä jalalla vuorotellen. Takareidet jouduin tällä kertaa tekemään erittäin minimaalisella painolla, koska polvi tykkäs muuten kyttyrää. Taisi olla 20 kg kyydissä. Tein liikkeet hitaasti koko ajan lihasta jännittäen. Tavallaan pienissä erissä vedin jalkaa alaspäin ja hitaasti myös takaisin lähtöasentoon. Liike on erittäin tehokas, kun sen oppii tekemään oikein. Samalla saa aikaan kunnon poltetta lihakseen, mutta ei rasita samalla tavalla niveltä kuin isolla painolla tehtäessä.

Sitten tein vajaita kyykkyjä ja vajaita askelkyykkyjä 20 kg:n tangolla. Paino tuntuu kevyeltä, mutta oikea polvinivel ei tykkää isommista painoista, joten enpäs rasita sitä liikaa.

Erikoista tämän päivän treenissä oli se, että kävin jo päivällä. Sama hikimäärä siellä tulee on sitten illalla tai päivällä treenaamassa, mutta fiilis on kyllä korkeammalla mitä myöhempään menen. Salilla oli yksi nuori poika treenailemassa, aika nopeasti kysyin voiko poppi kanavan vaihtaa kunnon rockiin ja se kävi hänelle. Siitäpäs saankin sopivan aasinsillan....  Mitä kuuntelette treenatessanne? 
Olisi kiva idea kerätä erilaisia treenimusalistoja. Kommentoikaa ihmeessä tänne niin kokoan listaa kaikkien iloksi.

Pieni kollaasi salilta. Yksin treenatessa kuvaaminen on hiukan hankalaa, kuten kuvista hyvin huomaa.

Ja tässä tämä minun aina turvonnut polveni. Ei ole nätti ei. Polveni herättää aina hämmennystä, kun se on niin rumasti rusikoitu. Olen kaatunut rullasuksilla ja sitten polvea on leikattu 4 kertaa. Tunto on kokonaan poissa polven alaosasta. Ja muutenhan näyttää siltä, että polvessa olisi aina nestettä. Ei siellä ole, siellä on vaan kaikkea muuta geggamoijea. Hyvin se on palvellut ja harvoin se oikeasti kipeä on. Mutta liikerajoitteinen ja kipeytyy kovassa rasituksessa.
Sitten kokovartalokuvaa tältä päivältä. Kuva on otettu yläviistosta, että se harhauttaa allekirjoittaneen uskomaan, että tilanne on parempi kuin onkaan :D Mutta ehei! Matkaa on vielä rutkasti lujaan kuntoon ja tiukkaan kroppaan! Mutta alku aina haastavaa :D
                (ps. ja se sivukuva on vielä ottamatta, saatika julkaisematta)



Oikein mainiota viikonloppua kaikille! Ja TSEMPPIÄ Kaimalle Porvoon triathlonille!!! Hyvin se menee!

                                                                      Ekaterina:)

Juoksukuntoa hakemassa...



Onpa kuuma, jalat painaa, takamus hölskyy, sykemittari kiristää, eihän tästä tule mitään..! Lenkin alku tuntuu joskus siltä kuin rämpisi suossa... Kun on oikein hankala eka kilometri, muistelen mieheni maraton-kokemusta josta hän kertoi, että "ekat kymmenen kilometriä tuntui pahalta, mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujua"! Juoksu on paljon myös korvien välistä kiinni.

Sitten on niitä kertoja, kun jo lenkkareita jalkaan pukiessa haluaisi olla pinkomassa täysillä mäkiä ylös. Minulle paras juoksuilma on viileä ja jos vielä sattuu kevyt sade samaan aikaan, on keli täydellinen. Ilma on täynnä happea ja juoksu kulkee, luonto tuoksuu ja jano pysyy poissa.

Nyt juoksen RunKeeperin siivittämänä erilaisia lenkkejä ja eilen osui ohjelmaan vajaan tunnin lenkki, johon sisältyi nopea osuus 25min. Tämä "nopea" on ohjelmassa 5:35-5:44 per kilometri, ja minulla on täysi työ pysyä siinä. En aivan pystynytkään. Juoksin mäkisellä pururadalla ja oli niin hirveän kuuma... Syke veteli yli 170, mäessä jopa 180, ja loppuyhteenvedossa näin että vauhtini oli ollut keskimäärin 5:57. Voi pettymys :(  Vauhtini varmasti paranisi kun saisin ylimääräisen painolastin pois..! Tiedän kyllä että tämä vauhti on toisille kevyttä hölkkää, mutta aloittelijana minulla on täysi työ pysyä tässäkin. Omista lähtökohdista lähdetään ja eteenpäin mennään! :)

RunKeeper on muuten mahtava treenitsemppaaja siksikin, että se keksii aina hyvää sanottavaa. Lenkin jälkeen voi saada vaikka viestin "Congratulations, teit uuden ennätyksen, nousit korkeammalle kuin ikinä ennen, jopa 80 metrin kukkulalle"! :)

Meidän kaunis lenkkipolku Karjaalla. Tämä tulee vielä tutuksi syksyn aikana ;)