keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Toinen Katja esittäytyy :)

KatjaK esittäytyi Katja kakkosena, mutta en voi sanoa olevani "ykkönen" :) Olen vain toinen Katja, HK päätteellä.

Ikää on 36, syyskuussa saan 37 täyteen mikä tuntuu lähestyvän niin kovaa neljääkymppiä, että hirvittää! Onneksi minulla on toinen Katja esimerkkinäni siitä, etten ole liian vanha aloittamaan raskaan sarjan kuntoprojektia. Itselläni ei ole kilpaurheilutaustaa, mutta olen aina pitänyt liikkumisesta ja fyysisestä työstä. Kuntosalilla aloin käydä 16-vuotiaana ja samoihin aikoihin lenkkeillä, parikymppisenä tein jopa 20 kilometrin lenkkejä ja opettelin uimaan kroolia. Välillä kuitenkin harrastukset jäivät vähemmälle opiskelujen ja muuttojen takia.

Havahduin kahden raskauden ('08 ja '10) ja pikkuvauvavuosien jälkeen siihen etten näytä enkä tunnu itseltäni. En tunnistanut itseäni valokuvista ja kroppa vaati liian isoja vaatteita. Raskauskilot eivät noin vain kadonneetkaan (suurimmillani olin reilusti yli 80), vaan pysyttelin 70 kilon yläpuolella hyvän aikaan, vielä nuoremman pojan ollessa 2-vuotias. Lenkkeilykuntoni riitti hölkkä&kävelylenkeille ja niiden pituudeksi jäi puolisen tuntia...

Siinä kohtaa pyysin apua henkilökohtaiselta valmentajalta Pekka Nikumatilta ja sain hyvät saliohjelmat, vaihtelevat intervallitreenit ja opastuksen HIIT-treenien tekoon. Viime talven aikana nämä treenit muuttivat kehoani jo huomattavasti fitimpään suuntaan ja astuin kevääseen kaksi kiloa hoikempana, tunsin kropan olevan kiinteämpi ja vahvempi ja ennenkaikkea olin löytänyt taas juoksukunnon. Alkukesästä juoksin 10 kilometriä alle tunnin, mikä oli itselleni suuri saavutus!

No eihän tuosta voi kun jatkaa, olin niin hyvissä fiiliksissä että päätin aloittaa uuden harrastuksen triathlonin, josta olin varovaisesti haaveillut jo siitä lähtien, kun opettelin vapaauinnin - eli lähes 20 vuotta sitten. Nyt tavoitteeni ovat pääasiassa kestävyyskunnon kasvattamisessa ja nopeudessa, paino tippuu siinä sivussa mutta 63kg on tähtäimessä. Ja yhtään lihaksiakaan en haluaisi menettää, eli salilla painot eivät saa pienentyä! Mutta salitreeneistä lisää kun syyskausi alkaa! :)

Laitan vielä tavoitteet kuten KatjaK, ne ovat niin lähellä toisiaan:

Tavoittelen...
* Hyvää kuntoa, niin että jaksan pinkaista kympin lenkin reippaasti alle tunnin ja uskallan joskus osallistua puolimaratonille.
*Hienoa kroppaa! Kyllä! Ensi kesänä meidät erottaa rannalla siitä että sixpack loistaa ;) Myös erottuvat olkapäät kuten toinen Katja, mutta itse haluan myös jotain muotoa ja kiinteyttä reisiin, ne kun ovat tällaisella kääpiöllä (160cm) helposti yhtä palloa...
*Haluan myös osallistua urheilutapahtumiin (joita olen tähän saakka karttanut) esim. pitkän matkan hiihto, viestitriathlon hyvässä porukassa, minun osalle tulee varmaan uinti. Myös maastopyöräilyyn (Levi24) lähdetään joukkueena. Triathlonissa haluan ensin selvitä kunnialla perusmatkasta ja ehkä jo  ensi kesänä osallistua puolikkaalle Joroisiin.
*Hyvää mieltä! Pätee myös minuun, treenaamisen jälkeen olen aina paremmalla mielellä ja hyvä treeni pistää asiat kohdalleen.
*Säännöllisyyttä ja järkevyyttä ruokailuihin. Jotenkin syön väärin kun olen isompi kuin voisin olla... :)
*Terveyttä ja pitkää ikää, tietenkin. Äitini ja äidinäitini jaksoivat vain 53- ja 63-vuotiaksi. Itse ajattelin ennemmin ynnätä nuo kaksi lukua kuin poistua täältä ennen aikojani ;)
*Liikunnallisen elämäntavan opettamista lapsille. Haluan että poikani tykästyvät liikunnallisiin harrastuksiin eivätkä sairastu sohvaperunoiksi.



Sprinttimatkalle lähdössä! Kisko-triathlon kesäkuussa 2013.
  

Terveisiä äijäsalilta!

Kuvakollaasia salilta
vas.yläkuva yhden käden kulmasoutuviritelmä levytangolla. Tehokas!
Juoksumattoa salilla ei ole, kuva on otettu Lofooteilta työkeikalta pari viikkoa sitten.
Sitten ojentasettiä 60-70 kg:lla.


Treenaan kaikista mieluiten salilla. Minulla on Jan Verhon tekemä 3 -jakoinen saliohjelma, jota rustataan aina aika ajoin uuteen uskoon, kun kehitystä ei enää samoilla liikkeillä tapahdu tai kyllästyttää tai joku paikka on kipeänä.
Eilen ohjelmassa oli olkapäät, ojentajat ja vatsa.
Tänään selkä ja hauikset.
Seuraavaksi sitten se haasteellisin eli jalat ja rinta.
Joskus teen jalat yksistään ja yhdistän siihen myös vatsan.
Vaihtelen vähän fiiliksen mukaan, mutta periaatteessa vedän setit näin ja se on varsin hyväksi havaittu. 

Tänään siis näin:

Selkätreeni
*Ylätalja 3x10 /50 kg (veto eteen)
*Yhden käden soutu tangolla, jonka toinen pää oli huoneen nurkassa ja painona toisessa päässä 10-20 kg + 20 kg, 3x8 /30-40 kg
*Soutu istuen laitteessa 3x10 (en muista paljonko laitoin painoja)
*Hiihtoliike ristikkäistaljassa 3x 8-6 /60 kg
*Selänojennus penkissä ilman painoja 3 x30

Hauistreeni
*Hauiskääntö käsipainolla ensin lämmittely 10 kg:lla 12 x1
*Hauiskääntö 12,5 kg:lla  2x10
*Hauiskääntö ristikkäistaljassa 10 kg:lla 3x12

Treenaan hikisellä äijäsalilla täällä Karjaalla. Paikka ei ole esteettisyyttä koskaan nähnytkään, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Tykkään, että salille voi mennä snobbailematta ja siellä on kunnon meininki. Salilla on paljon irtopainoja ja kunnon peruslaitteet. Ja kunnon poppikoneet löytyy,  josta yleensä tulee jotain metallimusiikkia.
Siellä ei montaa naista käy treenaamassa, eli mukaan vaan kaikki vähänkin innostuneet! Sali on aina auki eli sinne pääsee omalla kortilla milloin vain. Se tuo vapautta. Itse en ole mikään aamunvirkku vaan parhain treeniaika allekirjoittaneelle onkin vasta iltasella. Ja mikä parasta sali on suorastaan HALPA, jos joku tänä päivänä vielä on halpaa niin tuo sali. Vuosimaksu on uuden kortin kanssa 90 e ja jos vanhaa korttia vaan uusii niin 70 e.

Salitreenaaminen on ihan mahtavaa, kun siinäkin näkee oikein treenatessa tuloksia aika nopeasti. Itse tykkäisin vääntää olkapäitä ja ojentajia vaikka aina, ehkäpä siksi, että ne ovat vahvimmat osa-alueet. Jalkojen treenaaminen on vihoviimeistä, en tykkää yhtään. Joudun joka kerta haastamaan itseni tekemään jalkatreeniä, sillä vammainen polveni vaikeuttaa treenaamista oleellisesti. Mutta niistä treeneistä myöhemmin lisää.

Hauiskääntösarjat tänään ensin 10 kg:lla, sitten 12,5 kg. Ei oikein sujunut, olen tehnyt jopa 15 kg:lla, tänään se ei vaan taipunut.






Ekaterina :)






tiistai 30. heinäkuuta 2013

Niitä lukuja, oi NIITÄ lukuja

Olen 173 cm pitkä ja lähdetään nyt vaikka siitä, että painoin urheiluaikana 60-62 kg. Olin hyvin kevyt, pitkä ja hoikka... mutta siltikin sain usein kuulla julmia juttuja siitä, että pitää laihduttaa pari kiloa, että saadaa hapenottoja paremmaksi. Silloin itsetuntoni oli kyllä hyvä, en antanut moisten juttujen häiritä minua. Tiesin, että olen "isokokoinen" (mutta tajusinko etten ollutkaan, no en). Lapissa syntyneenä ja kasvaneena olin ehkä melkoinen amatsoni monien ikätoverien rinnalla, sillä keskipituus niillä korkeuksilla ei ole kovin paljon.

Ollaan taas henkisten asioiden äärellä. Vaikka minun piti kertoa lyhyesti NIISTÄ luvuista niin tässä sitä taas ollaan jaarittelemassa maat ja mannut :)
Mutta ei liene yllättävää miten paljon toisten ihmisten puuttuminen painoon ja vartaloon vaikuttaa Minuun ja Sinuun? Se vaikuttaa yllättävän paljon. Kommentit ovat tehneet vuosien varrella minulle paljon hallaa, sen verran haavoittuvainen olen ollut.
Polviongelmat (reuma) johti lopulta kilpaurheilun lopettamiseen ja se taas johti ladun reunalle huutosakkiin liittymiseen. Painokäyrä nousi nopeasti n. 10 kg, kun treenimäärä väheni radikaalisti. Eli siinä vaiheessa pyörittiin luvuissa 70-72 kg.
Se oli sopiva paino. Voin erittäin hyvin. Ylimääräistä ei ollut kyllä missään. Paino kävi seuraavien vuosien aikana jopa lähellä 80 kg, mutta sain aina skarpattua painon alas. Liikunta seurasi mukana.

Esikoisen syntymä ei vaikuttanut painoon muuten kuin väliaikaisesti, mutta se muutti kehonmallia eli tuli lantiota ja vatsaakin hiukan.

Mutta käännekohta tuli siinä kohtaa, kun muutimme Norjaan, ostimme auton ja minä tietysti ajoin sillä jopa lähikauppaankin vain ajamisen ilosta, tein älyttömästi ylitöitä, söin täytettyjä patonkeja ja join limsaa (mitä en koskaan ennen ollut tehnyt!), kaiken kukkaraksi sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja se teki kauhean nopean plösöytymisen. Paino ei ylittänyt kolminumeroista lukua, mutta tuskin kaukanakaan oli. En käynyt siinä kohtaa edes vaa´alla, mutta vaatteet kertoivat paljon.
Olen sen jälkeen jojoillut ylös alas kahden viimeisen raskauden aikana ja niiden välissä. Olen surrannut kohtuullisesta painosta melkoisen suuriin lukemiin.
En halua uskalla paljastaa paljonko painan tällä hetkellä, mutta kaksinumeroinen luku se silti on! Pfiuf! Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö tässä olisi tavoitteita. Haastetta on ihan tarpeeksi painon putoamiselle aina n. 75 kg asti! Se on minun TAVOITTEENI! 75 kiloa!
Sinne on matkaa vielä jonkin verran. Ja se pitäisi saavuttaa viimeistään 51 viikon kuluttua, kun täytän 40 vuotta! Mutta en pistäisi pahaksi vaikka se olisi saavutettu jo vuoden vaihteessa. Silloin voin sanoa olevani sellaisessa kunnossa, että voin siirtää vaikka niitä vuoria ;)
Tässä olen Lofooteilla n. kaksi viikkoa sitten. Siellä oli todella kylmää ja syksyisille vaatteille oli käyttöä.

Tässä niitä tiivistetysti, voimalausahdukset itselleni ja teille! 


Ekaterina :)





Katja kakkonen esittäytyy

Lyhyt info kuka Olen: Katja K tai nykyisin V, tässä blogissa selvyyden vuoksi kuittaan omat postaukset Ekaterina nimellä.  51 viikon päästä olen tasan 40 v. Olen kolmen lapsen äiti (-98, -03, -07).

Monen monta starttia paremmasta -urheilullisemmasta- elämästä olen ottanut ja aivan yhtä monta kertaa vauhti on hiipunut kuukaudeksi tai useammaksi kunnes on ollut aika aloittaa jälleen kerran alusta. Tuskastuttavaa!
Tietoa ja taitoa treenaamiseen toki on aina ollut olenhan harrastanut kilpaurheilua ja treenannut kovaa ja paljon.

Sitten tuli reuma. Sitten tuli lapsi x3. Sitten tuli ulkomaille muutto/muutot. Sitten tuli kilpirauhasen vajaatoiminta. Sitten ostettiin auto.
Megalista selityksiä. Yksikään em. selityksistä  ei ole oikeasti SE syy miksen olisi voinut jatkaa treenaamista. Se vaan jäi, mutta ei koskaan kokonaan. Jotkut ovat kausijuoppoja, minä olen ollut viime vuodet kausiliikkuja. Ajattelin, että identiteettini on muuttunut, en ole enää sporttinen vaan olenkin nyt sitten yhtä äkkiä hiukan plösö äiti-ihminen. Se on hyväksyttävää, kun onhan minulla sentään lapsi! Hyväksyttävää tai ei, mutta kyllä minä siitä uudesta minästä kovasti olen kärsinyt. Olen itkenyt monet itkut sen vuoksi, että mahassa on ylimääräinen pallo rengas ja käsivarret ovat höttöä tai että kaula ei näytä yhtä pitkältä ja kauniilta kuin ennen. Ja voin kait myös kertoa, että ympäristönkään mielestä muutos äidiksi -plösöksi- ei vaan ole ollut positiivista. Olen saanut kuulla kuittailua siitä miten en nyt näytäkään samalta kuin joskus urheiluaikana. Tai että olen "kaunis kasvoilta, mutta muuten on tekemistä". Tai vaikka ettenkö liiku ollenkaan.
Ennen jäin aivan jumiin näihin kommentteihin, mutta olen päättänyt ettei siitä ole yksinkertaisesti mitään hyötyä. Se ei edistä minua minun tavoitteissani millään tavalla, jos jään miettimään asioita negatiivisuuden kautta.
Joten puhukoot ilkeät ilkeällä suullaan, minä teen itselleni hyvää sillä välillä. Eli treenataan treenaataan!

Mitä tavoittelen? 
*Ennen kaikkea hyvää kuntoa. Lapsetkin alkavat olla jo niin kova kuntoisia, että hävettää lähteä heidän kanssa pyöräilemään,  kun toiset iloisina puhua pulputtavat ja minä koitan melkoisen hengästyneenä vastailla:)
*Hienoa kroppaa! Sitä ei vaan voi muuta väittää. Haluan saada itselleni sen six packin, erottuvat olkapäät ja hauiksen.
*Haluan myös osallistua joihinkin pitkän matkan hiihtoihin sekä viestitriathloniin pyöräilyosuudelle.
*Hyvää mieltä! Treenaamisen jälkeen olen aina paremmalla mielellä.
*Säännöllisyyttä ruokailuihin.

Sekasotku postaus, mutta alku aina hankalaa. Kyllä se tästä selkiintyy :)


Ekaterina

Tässä kuva, joka on otettu talvella salilta. Matkaa timmiyteen on aika paljon!




maanantai 29. heinäkuuta 2013

67,7kg

Mikä luku tuo on? Jalkaprässin vastus? Ei, siinä menee lähes tuplat. Pahin painoni? Ehei, se on paino, jota voin juhlia! Olen 160cm pitkä ja vaaka heilui toisen raskauden aikana yli 80 kilon. Nyt kun nuorempi lapseni on lähes 3-vuotias, alan saavuttaa pikkuhiljaa aiempia mittoja... Tähtäimessä on 63 kiloa, viiden vuoden takainen paino. Treenaan lujaa mutta laihdun hitaasti. Tavoitteena onkin saavuttaa paino ja koko, jossa pysyn ilman kuuria, siis treenillä, arkiliikunnalla ja tavallisella sporttisella ruokavaliolla.

Miksi paino on niin tärkeä asia? Luvut kauhistuttavat, koska ne mittaavat todellisuutta yksiselitteisesti. Vatsaläskien haihtumista voi arvioida silmämääräisesti, mutta mittanauha esittää oman mielipiteensä kuuntelematta selityksiä ("mulla on niin vahvat keskikehon lihakset että siksi mun vyötärönympärys on näin suuri...") Mittanauha ja vaaka ovat laihduttajan bestikset ja viholliset. Vaa'an antama palaute siitä, onko viimeisten viikkojen treenit ja herkkujen välttely tuottaneet tulosta, motivoi paljon enemmän kuin oma fiilis siitä, että nyt ollaan kyllä kiinteydytty! Vielä kun jaksaisi mitata nuo kaikki ympärysmitat, pääsisi niitäkin seuraamaan... :)

Anna minulle taas pienempi luku ensi kerralla, parahin vaaka! 

Paljain jaloin sademetsässä. Taisi olla toukokuu 2008 ja olin vasta pikkaisen raskaana.
Elokuussa 2008. Mistä ne raskauskilot oikein tuli?? ;)

Haasteiden asettamisen hurma ja tuska

Onko mitään houkuttelevampaa kuin ottaa haaste vastaan? Sanoa kyllä ja ilmoittautua mukaan, luottaa siihen että parin kuukauden kuluttua olen niin timmissä kunnossa että pystyn mihin vain! Ensi jouluna en sekoitu joulupukin muoriin, piparkakut vain kimpoilevat kiinteiltä kupeiltani ja muutama glögilasillinen ei pysty varttani turvottamaan... Minusta tulee supermies! Tai siis -nainen...

Ilmoittauduin alkukesästä Vantaa triathlonin kokeilumatkalle ja ihastuin lajiin. Kesäkuun lopun Kisko-triathlonin jälkihuumassa ilmoittauduin heti seuraavaan sprinttiin Porvoseen, joka on tulevana viikonloppuna 3.8. Ja tietenkin, jottei haasteet lopu, etsin triathlon-kalenterista vielä yhtä vähän pidempää matkaa, ja löysin Nastola-triathlonin... No, parhaat päätöksethän tehdään kesäyössä! Nyt odotan jännityksellä Porvoon sprinttiä (750m/20km/5km) ja huuman sekaisella pelolla Nastolan triathlonin perusmatkalle (1500m/40km/10km) valmistautumista... Aikaahan on useampi viikko!

Olisi niin helppoa sanoa ei tai ehkä ja jättää treenaaminen niihin puolen tunnin vakiolenkkeihin, uiminen pulikointiin, pyöräily retkimatkoihin... mutta nyt on aika asettaa haasteita ja katsoa, mihin likka pystyy!




Eka triathlontreeni kesän alussa.



Kisko-triathlon, perusmatkan maaliintulijoita. Nää on kaikki fitness-guruja!